Zey kirjoitti:2.ilta:”Yö ei ollut sujunut rauhallisesti. Siinä nyt ei ollut mitään ihmeellistä, ei varsinkaan tässä talossa, jossa jo pelkkä kaikkialle ulottuva, läpitunkeva haju (jonka lähdettä kukaan ei ollut toistaiseksi pystynyt paikallistamaan) vaikutti yöunen laatuun samalla tavalla kuin nenää tasaista tahtia järsivä terävähampainen hämykeiju.
Se, ettei hajun lähdettä ollut eilisessä pintapuolisessa tarkastuksessa löytynyt, ei kuitenkaan vakuuttanut Sidiä, että kaikki tulevatkin yritykset oli tuomittu epäonnistumaan. Aamuviiden aikaan keittiöön aamiaisen laittoon tullessaan Doni ja maisaki näkivät Sidin survoutuneena pesupöydän alle niin että vain jalat pilkistivät esiin.
”Huomenta?” maisaki tiedusteli tutkailtuaan tilannetta tovin ja mietittyään sen läpi huolella.
Kuului kumahdus ja tiskialtaan pohjaan ilmestyi lievä kuhmu. Sitten itsekseen mutiseva ja päätään hieroskeleva Sid ilmestyi pöydän alta. ”Auh, miksi te hiiviskelette ympäriinsä?”
”Tulimme laittamaan aamiaista”, Doni selitti ja näytti ruoanlaittovuoroista laadittua listaa. ”Mitä sinä täällä teet? Kaikki muut nukkuvat vielä.” Tai ainakin kieriskelevat sängyissään ja yrittävät muistaa miten pyykkipoikaloitsu menikään, Doni lisäsi mielessään.
”Yritän selvittää, jos haju johtuu putkistosta.”
”No, johtuiko se?” kysyi maisaki toiveikkaana. Hän ei ollut pitkän pinnistelyn jälkeenkään muistanut sitä pahuksen loitsua.
Mutta ennen kuin Sid ehti vastata, sisään keittiöön törmäsi aamun kolmas kokki, Tanis. ”Kuka on lukinnut kellarin oven?”
”Ei kukaan minun tietääkseni. Kyllä se eilen vielä oli auki. Mehän itse kannoimme sinne perunalaatikot, jos muistat”, Doni huomautti.
”Mutta nyt ovi on lukossa ja alohomoran hokeminenkaan ei tunnu auttavan...”
”Höpö höpö, et vaan osaa tehdä sitä oikein. Kuitenkin lausut sen väärin tai ranneliike –” Doni marssi Tanisin ohitse ovelle. ”Annas kun minä näytän.”
Tanis irvisteli. ”No näytähän...”
Kymmenen minuutin kuluttua Mind ja Valentina, jotka olivat tulossa portaita alas aamiaiselle... tulivat portaat alas huomattavasti aiottua vauhdikkaammin, kun askelmat yhtäkkiä muuttuivat liukumäeksi.
”Mitä Merlinin nim –” Mind ehti aloittaa. Loppu lauseesta hukkui hallin mattoon, jota Mind huomasi suunsa yhtäkkiä olevan täynnä. Se maistui pahalle, eikä ollenkaan vastannut Mindin käsistystä maukkaasta aamiaisesta, joka mielessään hän oli sängystä noussut. Ja kuin tässä ei olisi vielä ollut tarpeeksi, Valentina samassa kiisi portaita alas ja suoraan hänen niskaansa.
”Anteeksi, anteeksi, en tajua miten nuo portaat noin tekivät!” Valentina pyyteli hätäisesti anteeksi noustessaan seisomaan.
”Ei se mitään, ei se ollut sinun syysi”, Mind mutisi. Hän oli nimittäin huomannut oikeat syylliset: neljä velhoa ja noitaa, jotka seisoivat portaidan sivulla. Jokaisella näistä oli juuri sen kaltainen rento seinään nojaileva asento, joka kertoi heidän tietävän, että he olivat juuri tehneet jotain hiukan typerää. Mind marssi heidän luokseen. ”Mitä te oikein yritätte tehdä? Saada vähän hupia elämäämme tässä loukussa muuttamalla portaat liukumäiksi?”
”Hankkia aamiaista”, selitti maisaki.
Mindin silmät laajenivat hupun suojissa. ”Häh?” hän tivasi. ”Tekemällä meistä pihvejä, niinkö? Sanokaa, että käsitin väärin.”
”Kellarin ovi on mennyt lukkoon ja perunat ovat siellä. Ja kaikki muutkin kylmätavarat”, Tanis selitti kärsimättömästi. Omasta mielestään hän oli kyllä hyvin kärsivällinen, olihan hän jo aiemmin selittänyt tämän muille. Toistaminen oli ikävää. ”Olemme yrittäneet kaikkia loitsuja, mutta tuloksetta.” Hän loi Doniin minähän-sanoin-ettei-se-onnistuisi –katseen, joka meni valitettavasti hupun takia hukkaan.
Mind katsoi heistä jokaista vuorollaan. ”Okei... no... varmaan joku on lukinnut sen? Ehkä teidän pitäisi kysyä, kellä on avaimet ja -”
”UauauauaaaaaAAH-”
Kuusi silmäparia kääntyi seuraamaan, mit
en IceLowe ja Shayas viuhahtivat hurjati huitoen alas mäkeä ja päätyivät maistelemaan mattoa.
”Joku voisi korjata ehkä nuo portaat. Ihan vinkkinä vaan”, Valentina sanoi ja tönäisi ystävällismielisesti Tanista kylkiluiden väliin. ”Jotain voi vielä sattua.”
”Jodaid saddui jo”, IceLowe ärisi nousten seisomaan. ”Midä de oikeid yritädde tehdä? Ou. Kellään dedäliidaa?” Hänen nenänsä oli osunut tietysti juuri suunnilleen ainoon kovaan kohtaan koko matossa.
Kovaan kohtaan matossa? Hetkinen? Saatuaan nenäliinan ja painaessaan sillä nenäänsä IceLowe kääntyi takaisin tutkimaan mattoa. Matto oli paksu ja raskas, vanha ja homeinen. Mutta ei kai sentään niin likainen, että se olisi jo kovettunut...?
Hänen takaan muut jatkoivat keskustelua siitä, mitä lukitulle ovelle voisi tehdä (vastasaapunut Shayas oli tuonut uuden näkökulman, jonka mukaan kellarissa voisi olla potentiaalia uutena majoitustilana, jos siellä haisisi pelkästään ummehtuneelle ja homeiselle... eikä kaikelle muulle, mille muu talo haisi) mutta Ice keskittyi tutkimaan mattoa. Pian hänen silmiinsä osuikin jotain kiiltävää. Hän poimi sen ylös.
”Hei kaverid, tulkaas kadsomaad dädä!” hän huikkasi muille – ja lensi nurin, kun TKQFU luisteli hänen päälleen mäkeä alas.
”Sori, sori, sori!” TKQFU parkaisi. ”Hei, mitä te oikein yritätte tehdä täällä?”
”Erittäin hyvä kysymys, minäkin kysyin ihan samaa”, Mind ilmoitti.
Tanis veti henkeä aloittaakseen taas tarinan kertaamisen. ”No, nyt on niin, että perunat ovat tuolla kellarissa ja –”
”Midä jos vain kudsudaan kaikki alas?” IceLowe keskeytti. ”Meillä voisi olla syydä siihed. Kadsokaapa.” Hän heitti löytämänsä esineen Kuparikolikolle.
”Jonkun sormus. Nähtävästi jonkun luokkasormus, jos en ole erehtynyt, nämä leijonakaiverretut olivat suurta huutoa jokin aika sotten Rohkelikossa... Mitä sitten?” Kuparikolikko kysyi. Hän nyrpisti nenäänsä. Sormuksessa oli outo, palanut haju... Olisi luullut, että nenä olisi jo turtunut tässä talossa, mutta sormuksesta hajun tunsi yhä. Tarkemmin katsoessaan Kuparikolikko huomasi, että sormuksesta varisi jotain... sitä oli matollakin...
Shayas laittoi kätensä suunsa eteen. ”Tuhkaa”, hän kuiskasi. ”Eikö olekin...?”
Kuparikolikko melkein pudotti sormuksen. Hänen, kuten muidenkin, katseet seurasivat matolla olevasta pienestä tuhkakasasta alkavaa vanaa, joka ulottui... kellarin ovelle.
Kaikki olivat pitkään hiljaa. ”Ehkä olisi paras kutsua kaikki koolle ja suorittaa väestönlaskenta... ja unohtaa ne perunat”, Tanis ehdotti viimein.
”Oletko varma, että laskit oikein?” wend tivasi smukolta, joka oli määrätty laskemaan muut.
”Olen. Tein oikein listan paikallaolijoista. Ketään ei puutu.” smukko näytti listaa. Siinä olivat kaikkien nimet, aakkosjärjestyksessä ja numeroituina siististi. Lisäksi joidenkin perään oli merkitty rastit.
”Mitä nuo rastit tarkoit–” wend aloitti.
”Ne, jotka esittivät toiveen, että joku pitäisi kurssin siitä, miten pyykkipoikaloitsu taas toimikaan.”
br>Wend tuumi asiaa hetken ja päätti, ettei kommentoiminen ollut sen arvoista. Hän meni eteenpäin asiassa. ”Mutta Elevrin ja Nahraza tutkivat tuhkan ja sanoivat, että se on... ihmisen tuhkaa, syntynyt magian keinoin tuotetussa tulessa. Ja tuoretta, vain muutamia tunteja vanhaa. Joku murhattiin täällä. Miten on mahdollista, että ketään ei puutu?”
Heitä sivummalla kuunnellut Windy rykäisi. ”Juttelin Nahrazan kanssa ja hän sanoi, että tuhka oli nimenomaan vain ihmisen ruumiin tuhkaa... siinä ei ollut kangasta mukana.”
”Eli?” wend tenttasi. ”Jos vaan sanoisit suoraan, mitä yrität sanoa?”
”Sitä, että joku otti uhrin vaatteet. Ja olettaisin, että tämä sama joku kävelee nyt ympäriinsä niissä samoissa vaatteissa.”
”Mitä, niinkuin yhtenä meistä?” Takaze parkaisi. ”Mutta –”
”No, kukaan ei ole poistunut talosta, se on totta... eli kaiken järjen mukaan murhaaja on yhä täällä”, puuttui Adharakin puheeseen.
”Yhtenä meistä?” Takaze toisti taas. ”Muttamuttamutta –”
”Ota nyt ihan rauhallisesti vaan, kyllä me se saadaan kiinni”, Scarlett vakuutti ja taputti Takazea olalle. ”Eikö saadakin?” Scarlett kysyi muilta hiljempaa, kun Takaze oli ohjattu sivummalle lepäämään.
”Yritetään ainakin. Siis heti kun keksitään, että miten. Ai joo, ja epäilen, että niitä on enemmän kuin yksi... jos en nimittäin ole ihan erehtynyt sen suhteen, miksi kellarin ovi on lukossa yhtäkkiä”, Kuusama huoahti.
”Jep. Murhaajat lukitsivat perunavarastot, joten heillä ilmeisesti on nälkä ja heitä on paljon, kun he kerran tarvitsevat niin paljon perunaa. Selvähän se”, TKQFU nyökkäili.
Seurasi hetki hiljaisuutta, jonka aikana muut päättivät, että kaikilla oli kivempaa, kun kukaan ei kommentoisi tätä teoriaa.
Viimein wend selvitti kurkkuaan. ”No, mitä me sitten teemme?”
Seuranneessa kokouksessa esitettiin monia mahtavia, mielikuvituksekkaita ja monipuolisia ideoita siitä, miten päästä eroon murhaajasta/murhaajista. Näistä pöytäkirjanpitäjä Fishi kirjasi erikseen ylös mm. seuraavat ideat:
Ehdotus numero 1. Kysytään kaikilta, ovatko he murhaajia. (”Jaa, ne ei osaa valehdella vai?”)
Ehdotus numero 2. Kidutetaan kaikkia (”Liian raakaa, olemme kiltalaisia, emme kuolonsyöjiä”)
Ehdotus numero 3. Mennään kotiin (”Kuoltaisiin kaikki sitten, mehän vannottiin VALA, vai onko unohtunut?” ”Niin, hetkinen, meidänhän piti tehdä jotain täällä? Tietääkö joku, mitä meidän piti tehdä?” ”Ehdotan, että näin aluksi vaikka koetetaan pysyä hengissä.”
Ehdotus numero 4. Syödään. Äiti sanoi aina, että pahat ihmiset tunnistaa huonoista ruokatavoista. ("---" "Seuraava ehdotus?")
Lopulta valituksi tuli ehdotus numero 5:
Äänestetään joka päivä joku epäilty riisumaan huppunsa. (”Sitten se pitää tosin heittää ulos, koska se rikkoi valan, mutta...”)
Lisäksi pöytäkirjaan kirjattiin, että koska kellari ja perunat olivat ilmeisesti saavuttamattomissa, ruokaa täytyi saada muualta. Niinpä joukko kiltalaisia lupautui lähtemään päiväksi puutarhaan suorittamaan käytännön tutkimusta, josko talon muinaisten asukkaiden kasvimaasta olisi vielä joitain jäänteitä ja josko pihan nurkassa nököttävä omenapuu olisi jaksanut tuottaa edes yhden nahistuneen omenan heidän syötäväkseen.
Vapaaehtoisiksi viidakkoa valloittamaan siksi päiväksi ilmoittautuivat Takaze, TKQFU, Shayas, Teetahra, Kuparikolikko ja Mind. Lisäksi Exit ja Naharaza lupauitvat lähteä osa-aikaapulaisiksi puutarhaan... harmi vain, että puutarhasta he eivät ehtisi kuunnella muiden puheita ja äänestää...”
Kyseessähän on Eveyn
Rikkumaton vala. Mitenköhän se päättyikään?
Äänet:3 jeekaka&Ropsus (Evey, Mus mus, Trafe)3 Jii&Jite (Less, jeekaka, Ropsus)
jeekaka&Ropsus siis kuolee saatuaan äänet ensin. Kreachin ja Violetin ääniä ei lasketa, sillä he olivat kirjoittaneet äänen väärin (jeekaka kirjoitetaan pienellä).
Kuolleet (3/11):1.päivä: Hagrid&Raegan – tavallinen hyvis
1.yö: Herkkuoone&horaaneko – tavallinen hyvis
2.päivä: jeekaka&Ropsus - pahiksetPoissa:piikkisiili 5.11.-6.11.
Äänestyspakot: Less, Mus musLess ja Mus mus suorittivat äänestyspakkonsa, jeij! :>
Yö alkaa nyt ja päättyy
huomenna, 7.11. kello 21.00. Yönimet minulle ennen sitä siis. :)