Mua tossa pelityylin tuntemisessa turhauttaa se, miten se rajoittaa kokeellisuutta. Esim. mie en käytännössä voi enää Kylässä kokeilla erilaisia asioita omassa pelityylissäni, koska poikkeamat totutusta ovat pahismaisia. Se vain pakottaa siihen vanhaan muottiin, joka ei välttämättä ole edes ajankohtainen ja joudun väkisin vetämään pelityyliäni eri suuntaan kuin mihin haluan, mikä paitsi tappaa peli-innon myös tekee viesteistä väkinäisiä. Mä nautin siitä, et voin kokeilla eri asioita ja testaamaan, mikä parhaiten sopii mihinkin tilanteeseen, mutta tällä hetkellä se on pitkälti mahdotonta, koska tyypit tuntee mun pelityylin sellaisena, miksikä se on 7 vuoden aikana muotoutunut ja poikkeamat siitä saavat aikaan äänivyöryn. Tässä on myös yksi syy siihen, miks tykkään pelata esim. Vuotiksessa. Siellä oon niin uus pelaaja, et muut ei tunne mun tyyliä ja jos tuntee, eivät osaa yhdistää nimimerkkejä toisiinsa ja mulla on heti vapaammat kädet kokeilla uusia asioita, kuten oon myös tehnyt. Mä oon nykyään varsin laskelmoiva pelaaja (spontaanin lisäksi ristiriidoista välittämättä), että mielelläni kokeilisin uusia asioita ja miten ne toimii kussakin pelissä ja mikä vaikuttaa millä tavalla kuhunkin pelaajaan ja kuinka pitkälle eri asiat voi viedä. Nykyään se tosin on pitkälti mahdotonta sen takia, että mun pelityyli on kaikille tuttu. Olen myös hieman katkera siitä, että tuntuu et mua välillä epäillään jos olen hiljaa, jos olen äänekäs, jos oon aggressiivinen ja jos en oo aggressiivinen tai jos murteella tai jos puhun kirjakielellä. Koska mun pelityyli on niin tuttu tyypeille, niin joudun pelaan tavalla, jota en koe omakseni, koska en voi kokeilla muutakaan.
Eipä sille oikein mitäänkään voi, että pelityylit tunnetaan. Sen siitä saa, kun pelaa 7 vuotta samojen tyyppien kanssa. Silti välillä sitä kaipaa niihin vanhoihin aikoihin, kun mun tyyliä ei tunnettu ja pystyin tekemään kaikenlaisia asioita ja se hyväksyttiin ilman kysymyksiä. Nykyään se ei onnistu, vaan kokeilunhalu palkitaan äänillä ja pahisleimalla..
Olisi myös mielenkiintoista tietää, miten juonitteluun vaikuttaa se, jos oikeasti tuntee kanssapelaajansa (esim. sisarus tai läheinen ystävä irl)
Mä en ole pelannut sisaruksieni kanssa, mutta tunnen ainakin kaksi Kylässä pelannutta myös irl ja aika monen kanssa oon tutustunut sillä tavalla, että melkein sanoisin vähintään ystäviksi. Toki kaikki nää ei ole Kylässä, mutta ollaan pelattu samoissa peleissä. Mun omalla kohdalla se ei varsinaisesti vaikuta itse pelaamiseen siinä mielessä, etten pystyisi pitämään myös tuntemiani ihmisiä pahiksina, mutta enemmän se ehkä auttaa siinä, että tunnistaa, mitkä yksityiskohdat eivät niinkään riipu pelaamastaan roolista, vaan persoonasta - ja mä ainakin itse olen vähän taipuvainen siihen, että jos oikeasti jonkun tunnen hyvin, niin sitten myös sitä läppää lentää ja välillä myös varsin kyseenalaista ja saatan kuittailla pikkuasioista hyväntuulisesti ja muutenkin irvailla. Esim. en pitäis mitenkään outona pelata esim. kumppanini kanssa (jos koskaan intoutuisi juonareista, mikä on erittäin epätodennäköistä) eikä se läheinen suhde ja vuosikausien tunteminen näkyisi oikein mitenkään. Mä tosin olen muutenkin sellainen, että en netissä anna sen vaikuttaa asioihin, jos tunnen jonkun irl - tai jos oon jonkun kanssa tutustunut netissä. Se ei vaikuta ainakaan juonittelussa, koska sillä ei ole mitään syytä vaikuttaa. Sama myös muualla pelaamissani juonareissa, saatan mainita, että tiedän jonkun, mutta sen pidemmälle se ei mene eikä myöskään vaikuta peliin, koska otan peleihin aina objektiivisen otteen ja ikään kuin lähestyn ulkopuolisena tarkkailijana, joka ei tunne pelistä ketään (koska en tiedä juonareissa muiden rooleja, en myöskään tunne heitä)...