1. päiväÄänestystulos:2 ääntä: Reginald Fitzwilliam (Louisa Acheson, Susan Erskine)
1 ääni Marion Manners (Kathleen Pelhalm)
1 ääni Kathleen Pelhalm (Amelia Fitzgerald)
Kahdella äänellä Reginald Fitzwillian putoaa.
Scotlan Yardin päällikön Sir Edwardin poistuttua salista paikan valtasi syvä ja täysimittainen hiljaisuus. Ilmeisesti kukaan ei ollut odottanut iloisten naamiaisjuhlien ottavan tällaisen käänteen pahempaan päin. Ensimmäisenä hiljaisuuden rikkoi Louisa Acheson, joka esittäytyi iloisesti muulle joukolle ja alkoi pitämään keskustelua yllä. Niinpä ajan myötä porukasta oli kehkeytynyt tiivis kolmen naisen porukka, Louisa, Amelia ja Susan, jotka yrittivät noudattaa kiltisti päällikön jättämiä ohjeita ja selkeästi osoittivat halunsa selvitä tästä tilanteesta. Toisaalta eivät muutkaan olleet liian hiljaa, jokainen otti osaa keskusteluun edes hetken verran, osa hiljeni sitten syviin mietteisiinsä. Se olikin suurin salissa hallitseva ominaisuus sen hetken lisäksi, kun kukin oli syönyt palvelijoiden tarjoilemaa iltapalaa, joka koostui lähinnä juhla-aterian tähteistä. Kun kartano oli eristetty, ei uusia ruokatarvikkeita voitu tuoda, joten nyt piti selvitä hetken aikaa vanhemmilla varastoilla. Onneksi kartanon ruokavarastossa oli toki täytettä, mutta johtuen poliisin tiukasta valvonnasta koko paikan yllä ei ollut mitään mahdollisuuksia käydä hakemassa ja valmistaa uutta ateriaa iltapalaa varten. Kuitenkin kokit olivat käyttäneet vähäisen varoitusajan hyväkseen ja loihtineet tähteistäkin erittäin hyvää ruokaa, joka vielä kelpasi monelle. Yksi vieras tosin oli edelleen täysin hiljaa, ihan kuin kivettynyt paikalleen. Toisia ei tämä kummastuttanut ottaen huomioon hänen naamiaisasunsa, täydellinen kuningas Arthurin ajan haarniska. Se oli varmasti niin kuuma, että se aiheutti vahvaa hikoilua ja pyörtymistä vähäisemmällekin.
Hyvin pukeutunut herrasmies nimeltään Reginald oli aloittanut keskustelun mukavasti ja tuonut luottamusta muihin. Samoin kreivi Omar Radik oli toiminut täydellisesti herrasmiehen perikuvan mukaan ja pitänyt huolta tilassa olevien naisten hyvinvoinnista. Tällainen tilanne, kun varmasti rasittaa herkkähermoisten naisten tunteita ja voisi saada aikaan vahvaa paniikkia. Kolmas herrasmies samassa tilassa ja myös kolmas, joka oli vaivautunut jotakin sanomaan, Arthur Paget taas aloitti puheensa suoraan sanottuna puhumalla niin sekaisin, ettei kukaan oikein ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Puhuttuaan jotakin naamioitumisesta ja sen riisumisesta ja lähistöllä olevan ladyn kasvoja kommentoituaan, hän myös näytti suoraselkäisyyteensä pohtimalla hieman tilannetta. Radik oli saanut aikaan pientä kohua arvostelemalla Scotland Yardin päällikön toimintaa, joka oli Radikin mielestä täysin ala-arvoista ja selkärangatonta. Samalla hän myös mainitsi kuin ohimennen esi-isänsä, vanhan armeijan upseerin, joka ei olisi koskaan jättänyt alaisiaan tällaiseen tilanteeseen. Sir Edward kuuli tästä kritiikistä kohtuullisen pian ja ymmärsi sen hyvin. Eihän hänen toimintansa ollut millään tavoin selkärankaista, mutta hän lohdutti itseään sillä, etteivät nämä pehmeät aatelisnaiset ja -miehet ole koskaan olleet tämänkaltaisessa tilanteessa. Eiväthän he varmastikaan voineet tietää todellisia syitä hänen aloittamaansa uhkapeliin. Hän kehitteli tekosyyn, jonka mainitsi tultuaan salin hänen antamansa ajan oltua loppumaisillaan. Nokoset olivat piristäneet hänen mieltään ja nyt hän oli erittäin pirteällä tuulella. ”Ymmärrän, että jotkut teistä ovat kritisoineet toimiani täällä” ja vilkaisi kysyvästi Omar Hadikia, joka samalla katseli sattumalta muuhun suuntaan. Tästä välittämättä Sir Edward jatkoi: ”Syy, minkä vuoksi valitsin tämän toimintatavan vastoin kaikkia malleja on se, että huolimatta ritariksi lyömisestäni 1890 Britannian neljänneksi korkeimpaan ritariluokkaan, Order of the Bahtiin, en ole tottunut aatelistoon kanssa toimimiseen. palvelin melkein kaksikymmentä vuotta upseerina Intiassa ennen paluuta Englantiin 1890, joten olen vielä tottumassa tähän ilmastoon. Siispä ajattelin yksinkertaisesti, että paras tapa selvittää tämä ennennäkemätön pulmatilanne on antaa aateliston hoitaa se puolestani. Tehän olette viettäneet koko elämänne aateliston parissa, ainakin suurin osa teistä, joten osaatte varmasti hoksata kuka ei sovellu joukkoon. Huolimatta salamurhaajien mahdollisesta harjoittelusta he varmasti herättävät huomiota ja tekevät virheitä, jotka te tunnette hyvin.”
Väki hiljeni tähän vahvaan puheenvuoroon ja alkoi katsella tilannetta uusin silmin. Sitten virisikin ennennäkemätön puheensorina kun ihmiset alkoivat keskustella voimakkaasti. Pian tuli ilmi Kathleen Pelhamin tuomana pieni epäilys Marion Mannerista ja Louisa Acheson otti silmätikukseen Theresa Chetwyndin. Syyt olivat niin pieniä, että muiden mielestä Louisa ja Kathleen olivat vain kateellisia toisten hienommista asuista. Tällä välin Sir Edward poistui salista etsimään jotain tapaa, jolla päättää päivä. Sen seurauksena, kun virallinen valvoja oli poistunut, hiljeni puhe ja monet jäivät apaattisina paikalleen. Kuitenkin jo alussa aktiivinen kolmen naisen ryhmä oli niin suivaantunut paikalla olevien miesten saamattomuudesta, että he päättivät näyttää mitä tulisi tehdä. Louisa oli ensimmäinen, joka tuli ajatelleeksi hiljaista ja komeaa, noin kolmekymmenvuotiasta miestä, Reginald Fitzwilliamia. Hän oli aloittanut järkevästi ja puhunut hyvin, nyt oli omituisesti vaipunut ajatuksiinsa. Tämä epäilytti kovasti naisia, jotka olivat olleet jo aiemmin valmiita pitämään tästä miehestä. Siispä he alkoivat painostaa häntä ja pudottivat hänen nimellään varustetut lipukkeet kulhoon. Pian Omar päätti, etteivät naiset saa olla miestä parempia ja liittyi joukkoon. Nyt Reginald näytti jo selvästi hikoilevan, vaikka hänen asunsa oli kohtuullisen kevyt verrattuna useimpiin. Hänen asunsa oli ollut oikein vaikuttava muiden keskuudessa, se oli tarkka kopio amiraali Nelsonin univormusta. Pian Reginald myös sanoi, että oli pettynyt naisten syihin äänestää häntä. Olivatko nämä niin vainoharhaisia ladyja, etteivät tunnistaneet aitoa aatelismiestä? Tämä hieman sai muut epäröimään, olihan tämä erittäin vakuuttavaa käytöstä ja pari kaduttuaan poimivat antamansa äänet. Muut taas katsoivat olevan parempi hänen tippuvan heidän sijastaan.
Nyt saliin saapui Sir Edward Bradford, joka julisti ajan olevan ummessa. Hän otti suurieleisesti kulhon, jossa äänet olivat puupöydältä, otti siitä lipukkeet kämmenelleen ja laski äänet. Tuloksena oli se, että Reginald Fitswilliam sai eniten ääniä. Reginald katsoi anelevasti Sir Edwardia, joka taas oli kovilla kasvoillaan ikään kuin pahuuden ruumiillistuma. Naisten mielestä tämä oli varmastikin sellainen ilme, jolla hän oli saanut alaisensa sotilaat tottelemaan armeijassa. ”No niin, mitä sanottavaa sinulla on puolustukseksi Reginald” ”Kuinka uskallat Sir Edward, minähän olen sentään kuudennen Fitzwilliamin kreivin kahdeksas poika.” ”Oikein vaikuttavaa salamurhaaja, olet opiskellut kohteesi sukupuun hyvin. Mutta voitko todistaa väitteesi?” ”Minä olen kreivin poika, minun ei tarvitse todista mitään. Minä häivyn!” Sir Edward vastasi edelleen rauhallisesti: ”Valitettavasti sait sen väärin. Täältä ei poistu kukaan ilman minun lupaani.” Tästä välittämättä Reginald oli aikeissa poistua salista ja astui ulos, kun konstaapelit ympäröivät hänet. Reginald palasi vapaaehtoisesti huoneeseen. Sitten hän ikään kuin haki katseellaan tukea ja näytti olevan pahoillaan toverilleen, viestittäen anteeksipyynnön. Sitten hän näytti ottavan jotain esiin taskustaan. ”Ase!”, huusi konstaapeli Hawkess, otti pistoolinsa ja ampui Reginaldia vatsaan. Kova pamaus ja ruudinsavu täyttivät salin ja ympäri kartanoa tiivis hälinä kohosi kunkin kuunneltua mitä salissa oli tapahtunut. Reginald kohotti kätensä pystyyn ikään kuin rukoukseen nostaen, kunnes jo lyyhistyi pian lattialle veren virratessa runsaasti. Sir Edward Bradford ryntäsi makaavan Reginaldin luokse, painoi kätensä Reginaldin kädelle ja kokeili pulssin. Hän totesi, että Reginald oli jo kuollut. Sitten hän otti Hawkessin aseen ja ohjasi ampuneen konstaapelin ulos. Kuolleen Reginaldin käsissä ei ollut mitään.
Kovan laukauksen aiheuttama hämminki levisi pitkin kartanoa. Naamiaisvieraat olivat jo vähentyneet sen verran, ettei tullut täysimittaista paniikkia, mutta tapahtunut herätti silti valtavan pelon tunteen. Poliisit kiertelivät ympäri kartanoa ja rauhoittelivat vielä paikalla olevan palvelusväen ja muutamat vieraat. Kului muutama minuutti, kun konstaapelit saivat salin tuuletettua salin ja osa heistä lähti hakemaan paareja. Sitten kuului kuitenkin ääni, joka huhuili Reginaldia. Saliin tuli yksinäinen nainen, joka tunnistettiin Reginaldin vaimoksi muiden vieraiden toimesta. Hän oli kuitenkin livahtanut etsimään aviomiestään ja näki poliisien ohi tämän ammuttuna lattialle, veren valuessa haavasta matoille. Lady Edith Fitzwilliam päästettiin saliin ja tämä kumartui kuolleen aviomiehensä vierelle. Sitten hän katsoi tämän kasvoja omituisesti ja vilkaisi nopeasti niskaan. Sitten hän yhtäkkiä nousi ja sanoi edelleen kyyneleitään nieleskellen: ”Ei tuo ole aviomieheni, vaikka tulin tänne hänen kanssaan. Hänellä ei ole syntymämerkkiään.” ”Oletko varma?”, kysyy Sir Edward ja Edith nyökkää. ”Kyllä minä nyt mieheni tunnen, tämä ei ole hän, vaikka pitääkin samoja kasvoja ja asua, kuin mieheni hankki tänne. Tämä ilmoitus saa aikaan ison kohun ja poliisit tarttuvat tähän nopeasti. Reginaldin ruumis kannetaan ulos paareilla, jotka saapuivat vähän Edithin jälkeen. Sir Edward kääntyy kohti aatelisia kovasti itsevarman oloisena. ”Sanoinhan, ettää suunnitelmani toteutuu hyvin. Selvitämme vielä lisää asioita lady Edith Fitzwilliamin kanssa ja olen varma, että huomisaamunsa tuon teille tiedon siitä kuka tämä hänen miestään esittänyt henkilö oli. Olen kuitenkin varma hänen olleen toinen etsimistämme salamurhaajista, koska hän selkeästi oli täällä väärällä henkilöllisyydellä. Hyvin toimittu, palkkiona pääsette kaikki nukkumaan mukavat unet vierassiipeen. Ovat laitetaan lukkoon, joten kukaan ei häiritse untanne." Näin 10 jäljelle jäänyttä vierasta poistui salista, tosin viimeinen kannettiin toipumaan. Sir Edward näin paikalle viimeisenä jääneenä oli nyt voimiensa tunnossa. Hän tunsi ylennyksen olevan jo tulossa, kun hän näin hienosti nappaa kaksi salamurhaajaa kenenkään muun kuolematta. Valitettavasti hän ei ajatellut sitä tosiasiaa, että Reginaldia esittäneen salamurhaajan ollessa aiemmin niin vakuuttava roolissaan, ei jäljelle jäänyt varmasti olisi toivoton. Onnellisesti tietämätön Sir Edward meni takaisin huoneeseen, jossa oli nukkunut aiemmin. Yö laskeutui Devonshiren kartanoon.
Ensin nimimerkki, sitten anonyymitili suluissa.
Kuolleet:1. päivä: Vampire (Reginald Fitzwilliam)-salamurhaaja
Poissaolot: Marion Manners 15-17.2
PuhepakotGeorge Rodney epäonnistui sen suorittamisessa ja hänelle haetaan varapelaajaa.
1. yö alkaa nyt ja päättyy huomenna 16.2 klo. 21.00. Yönimet minulle yksityisviestllä kello 20.00 mennessä, jotta saan aikaa kirjoittaa paremman ingamen eikä päivän aloitus viivästyisi sen takia.