Kylä

Oletko onnellisessa parisuhteessa? Jos vastaus on kyllä, jaa onnesi meidän muiden kanssa. Kerro onnellisimmista, söpöimmistä ja romanttisimmista hetkistänne. Tai vaikka vain hehkuta parisuhteen onnellisuutta. :>

Siis mää oon ainaki niin onnellinen <33 Mun kultsimurupuppeli tulee perjantaina käymään ja aiotaan kattoa Torchwoodia ja korjata mun pyörä ♥♥ Voiko olla enää romanttisempaa? :)

Kaikki alkoi hieman uuden vuoden jälkeen. Läheisen ystäväni bestiksellä oli ilmeisesti ollut todella tylsää ja onnistunut jollain keinolla nappaamaan puhelinnumeroni. Vietin iltaa normaalisti, ja vedin viikonloppuiseen tapaani The Big Bang Theory-maratonia, kun puhelimeni alkoi piipittämään tekstiviestin merkiksi. Tuntematon numero, kysyi multa tuttavallisesti, mitä kuuluu. Luulin että viesti oli mennyt väärään numeroon, ja kysyin, että kuka mysteeriviestittelijä oli. Kului muutama minuutti, ja vastaus. Pyysi arvaamaan. Kysyin, tunnenko hänet. Hän tiesi myös sukunimeni. Hänen siis ei pitänyt ainakaan tietääkseni ihan ventovieras; numeroni kun ei ole puhelinluettelossa. Tämän kaltaista arvausleikkiä jatkui tammikuun puoleen väliin asti, jolloin uteliaisuuteni voitti, ja halusin varmistaa, oliko kyseessä todellakin se sama henkilö, jota ajattelin, sama jonka kanssa olin edellisenä kesänä viestitellyt facessa (hän ystäväni tunnuksilla selän rakana). Laitoin hänen numeronsa numerotiedusteluun. Oliko se todella hän? Tarkistin ystävältäni hänen sukunimensä, ja paljastui, että hän oli kuin olikin se sama henkilö, jonka uskoin... Ei, jonka halusin hänen olevan.

Ystäväni oppilasvaihdon alun lähestyessä pyysin häntä tapaamaan minut pikaisesti. Minulla oli ystävälleni lahja, ja halusin hänen mielipidettään. Siihen asti olimme pääasiassa keskustelleet tekstarien ja facen välityksellä. Totta puhuen itseäni jännitti todella paljon. En totta puhuen tiedä kumpi hermostutti mua enemmän: hänen tapaamisensa vai ajatus siitä, mitä ystäväni ajattelee lahjastani. Hieman mua harmitti, että en pystynyt antamaan sitä käytännön syistä itse, (lahjan luonne oli sellainen, että siitä tulee parempi, mitä enemmän välikäsiä siinä on) mutta luotin häneen kuin omaan puolisooni. Hetkinen, tajusin juuri, että taisin olla ihastunut. Hän joutui lähtemään, oli sopinut ystäväni kanssa tapaamisen. Halasimme hyvästiksi, joka oli multa todella epätavallista: normaalisti kun en halannut muuten kuin lähimpiä ystäviäni.

Hieman ystäväni lähdön jälkeen pyysin häntä ulos, ja... Tässä sitä nyt ollaan.