Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

Pelien viimeinen lepopaikka, jonne kyläläiset kokoontuvat muistelemaan menneitä pelejä ja keskustelemaan niiden tapahtumista.

Re: Devonshiren naamiaiset- 3. päivä. päättyy 24.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Susan Erskine » 24.02.2019 18:59:58

Mä oon 95% varma että oon kärryillä tilanteesta, mutta taitaa olla parempi pitää suuri suunsa joskus vaan kiinni :D
Avatar
Susan Erskine
Kyläläinen
 
Viestit: 36
Liittynyt: 11.02.2019 19:14:58

Re: Devonshiren naamiaiset- 3. päivä. päättyy 24.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Marion Manners » 24.02.2019 19:42:11

Jaaha, no meikä ei oo sitten yhtään :D haluatko kuitenkin Susan sen verran avata sun ajatuksia, että ootko tyytyväinen tämänhetkisestä äänitilanteesta?
Avatar
Marion Manners
Kyläläinen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 11.02.2019 19:13:28

Re: Devonshiren naamiaiset- 3. päivä. päättyy 24.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Arthur Paget » 24.02.2019 20:06:47

Marion Manners kirjoitti:Arthur, mun peruste epäillä sua ei ainakaan ole ollut se että oot hiljaa, vaan ihan puhtaasti poissulkutekniikka. Kathleenin puolustuspuhe aiemmin vakuutti, nyt tosin tuntuu enemmän että Kat ois se viimeinen pahis. Arthurin välinpitämättömyys kuninkaiden suhteen ekana päivänä tuntuis enemmän hyvisrooliin sopivalta. Arthurissa ehkä nyt mietityttää tuo saamiensa äänien "väheksyminen", mutta toisaalta miettii tuossa viestissä hyvin kaikkia pelaajia mistä tulee fiilis että yrittää etsiä sitä vikaa pahista.
Mutta miks et Arthur pelasta ittees tippumisvaarasta äänestämällä Katia?


Koska tässä vaiheessa meidän tulee löytää se viimeinen pahis, eikä heitellä ääniä ympäriinsä pelastautumistarkoituksessa, vaan lukea viestiketjua ja tappaa se todennäköisin pahis. Pelastautumistoimet voivat tuurilla osua oikeaan, mutta Myönnän kyllä väheksyneeni kyseisiä ääniä, sillä niillä joko A) ei ole perustetta tai B) perusteena on poissulkutekniikka, minkä perusteella tällaisessa pelissä näillä erikoishahmoilla ei pitäisi joutua pudotusuhan alle ilman, että kukaan nyt edes harkitsisi minun olevan erikoishahmo. Tämä kieltämättä lisää epäluuloisuuttani minua äänestäneitä kohtaan.

Kathleen on ollut aggressiivinen, mikä puhuu hieman pahaa hänestä. Lisäksi kuolleista hyviksistä Louisalla oli hyvät perustelut häntä vastaan. Marion on seuraavana listallani, sillä hän on rajaamieni vaihtoehtojen sisällä vähemmän hyvismäinen kuin Theresa, jonka jäsenneltyjä ja vilpittömän tuntuisia viestejä oli suorastaan ilo lukea. Olen tällä hetkellä kuuitenkin tyytyväinen äänestämään Kathleenia, vaikka aluksi halusinkin lukaista hänen viestinsä vielä.

++ Kathleen Pelhalm
Avatar
Arthur Paget
Kyläläinen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 11.02.2019 19:07:13

Re: Devonshiren naamiaiset- 3. päivä. päättyy 24.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Pyramidi » 24.02.2019 21:02:15

Päivä on päättynyt. Iltaviestiä seuraa jossain vaiheessa.
Avatar
Pyramidi
Kyläläinen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.11.2014 11:14:22
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 2

Re: Devonshiren naamiaiset- 3. päivä. päättyy 24.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Pyramidi » 24.02.2019 22:56:39

3. päivä

Äänestystulos:
3 ääntä Kathleen Pelhalm (Susan, Marion, Arthur)
2 ääntä Arthur Paget (Amelia, Kathleen)

Kolmella äänellä Kathleen kuolee.

Sir Edward ei voinut olla huomaamatta kuinka suuren tappion oli kärsinyt Louisa Achesonin kuoleman vuoksi. Salissa, jossa oli aiemmin ollut suurimman osan aikaa iloisen vilkas puheensorina, olikin nyt vallannut totaalinen hiljaisuus, joka harvoin keskeytyi. Tuntui, että jokaisen vieraan mieliala oli kärsinyt suuren kolauksen, kun viattomia oli kuollut jo kolme peräkkäin. Poikkeuksen tähän selkeään vaisuuteen yritti muodostaa kreivi Omar Hadik, julistamalla olevansa pahoillaan käyttäytymisellään ja aikovansa nyt osoittaa olevansa esi-isiensä arvoinen mies. Samaan puheeseen hän tosin lisäsi muutamia valikoituja huomautuksia naisten puutteellisesta älykkyydestä, mikä sai odotetusti salin naiset katselemaan häntä erittäin paheksuvin ja vihaisin katsein. Amelia Fitzgerald, joka edelleen halusi itseään kutsuttavan neidiksi huolimatta aviosäädystään, oli mielenkiintoinen käyttäytymisellään. Hän heti kättelyssä herättyään aamulla ja saliin tullesaan pudotti lapukkeen kulhoon ja osoitti olevansa vahvasti sitä mieltä, että salin toinen jäljellä oleva herrasmies Arthur Paget on varmasti pahis. Kathleen Pelhalm, hiljainen nainen, oli yllättäen täysin samaa mieltä tästä perusteesta ja lähti mukaan kuten myös Marion Manners. Tällainen hiljainen ja muita myötäilevä käytös ei ollenkaan sopinut yhteen hänen esittämänsä henkilön, prinsessa Dashkovan ominaisuuksien kanssa, paljastaen selvästi pukijan yhteensopimattomuuden mallinsa kanssa. Susan Erskine taas katsoi näin suurta komppausta Kathleenilta äänenarvoisena toimena, mihin Kathleen puolustautui yksinkertaisesti sanomalla olevansa ihan tavallinen juhlija. Marion sitten tosin vaihtoi ääntään, kun totesi ettei toisen hiljaista peliä voi kuitenkaan salamurhaajan tyylinä pitää. Näihin muutamiin lyhykäisiin kommentteihin koko aamupäivä kuihtuikin ja kun iltapäivänä konstaapeli meni saliin laskemaan äänet, hän havaitsi ei niin suureksi yllätyksekseen, että kaikki seitsemän vierasta, joiden joukossa salamurhaaja, vetelivät sikeitä ja hiljainen tuhina oli pitkän aikaa ainoa ääni, joka salista kantautui.

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun Sir Edwardin odottama asia tapahtui. Louisan ruumis oli viety pois jo aamulla ja nyt hän sai viestin siitä, että ruumiinavaus oli valmis suoritettavaksi. Poliisin oikeuslääkäri oli vihdoin päässyt takaisin töihin juhlittuaan hivenen liian innokkaasti muiden poliisien kanssa edellisenä päivänä pubissa kuningattaren syntypäiviä, tosin se vaikutti tekosyyltä niiden oltua jo pari kuukautta sitten. Joskus sitä poliiseillakin paloi mieli juhlimaan. Samalla alustalla, jossa John Ketwick oli leikelty aiemmin, makasi nyt nainen, joka oli aiemmin tunnettu nimellä lady Louisa Acheson. Oikeuslääkäri päätti pestä meikit pois vedellä ja sen oli oltava vain rutiinioperaatio, mutta meikkien alta paljastui jotain mielenkiintoista. Koko kasvot näyttivät peseytyvän pois, niin paljon alla olleet kasvot muuttuivat. Naamiointi oli ollut hyvätasoista ja kestävää. Samassa ovi avautui leikkaussaliin, kun konstaapeli Hawkess tuli sisään. ”Sir, menimme ilmoittamaan Louisa Achesonin aviomiehelle, kreivi Archibald Achesonille, hänen vaimonsa kuolemasta. Näyttää kuitenkin siltä, että Louisa Acheson ei oikeasti kuollut eilen. Kun kerroimme kreivi Archibaldille uutiset, hän nauroi. Hänen vaimonsa oli kuulemma kotona täysissä ruumiin voimissa eikä edes ollut käynyt jalallaan Devonshiren naamiaisissa.” ”Tämäpä on mielenkiintoista”, vastasi Sir Edward. ”Katsohan tätä ruumista, eikö näytäkin tutulta.” Kasvot olivat nyt ilmeisesti vainajan omat, koska mitään muuta ei peseytynyt pois. Vainaja näytti olevan ilmetty prinsessa Beatrice, jonka Sir Edward tunnisti muisteltuaan vanhoja tilaisuuksia, jolloin oli ollut hovissa. Kuningatar Victorian nuorin tytär ja samanikäinen kuin Louisa. Ilmeisesti tytär oli halunnut pois äitinsä viereltä ja päästä tilaisuuksiin. ”No, onko sinulla nyt tarkempaa tietoa mihin kuninkaallinen vainajamme menehtyi?” Kysyi Sir Edward oikeuslääkäriltä, joka oli saanut Sir Edwardin pohdiskellessa menneitä alustavan katselmuksen ruumiiseen. ”Kuolinsyy on pisto sydämen lähistöllä oleviin tärkeisiin verisuoniin edestäpäin eli vainaja on maannut selällään. Menehtynyt nopeasti, joten en ihmettele hänen tekemiensä merkkien silkkaa järjettömyyttä. Hänellä ei olisi ollut edes aikaa mihinkään monimutkaiseen.” ”Mutta miksi edes merkitä ne, jos hän näki salamurhaajan kuten oletan tehneen, miksei yrittänyt kertoa nimeä?” ”Siihen en osaa vastata Sir”, sanoi oikeuslääkäri ja kääntyi taas velvollisuutensa puoleen. ”Kiitos tästä tuokiosta, nyt on lähdettävä palatsiin ja kuningattaren puheille. Ilmoitathan raportissa, jos ilmenee vielä jotain.” Tämän sanottuaan Sir Edward poistui Hawkessin kanssa ruumiinavaushuoneesta, jättäen oikeuslääkärin suorittamaan velvollisuutta toisen konstaapelin tarkkaillessa. Tämä tapaus nyt oli entistä sotkuisempi.

Sir Edward saapui Buckinghamin palatsiin päivällisaikaan ja sai tietää palatsin hovimestarilta kuningattaren nauttivan juuri nyt päivällistä eikä hän tavannut ketään ilman ennakkoilmoitusta. Päällikköhän ymmärtää, että kuningatar on jo hyvin vanha eikä hän ole enää nuoruutensa voimissa. Sir Edward tyytyi tähän ja ilmoitti palaavansa myöhemmin paremmalla ajalla. Hovimestari taas sanoi ilmoittavansa kuningattaren sihteerille, joka teki aikataulut, poliisipäällikön pyynnöstä ja hän saisi haluamansa audienssin kuningattaren kanssa mahdollisimman pian. Sir Edward tyytyi tähän ja poistui palatsista. Hän meni sitten puhumaan pääministerin kanssa, koska oli myös luvannut raportoida hänelle. Hawkess oli edelleen hänen seurassaan ja jäi taas huoneen ulkopuolella, kun Sir Edward kohtasi pääministerin samassa paikassa kuin alle päivää aiemmin. ”Sir Edward, mitä asiaa teillä nyt on?” Pääministeri Robert Cecil oli muuttanut asuaan toisensävyiseen mustaan, mutta muuten hän oli samanlainen kuin aiemmin. ”Herra pääministeri, tapaus on saanut synkemmän sävyn. Olen juuri todistanut, kuinka prinsessa Beatrice kuoli Devonshiren naamiaisissa.” ”Mutta sehän on mahdotonta!”, huudahti pääministeri Cecil, ”hänen korkeutensa prinsessa Beatrice on ollut koko viikon Kensingtonin palatsissa.” ”Näkikö kukaan häntä, herra? Kysyi Sir Edward ja pääministeri alkoi pohtimaan kuviota tarkemmin. Samassa hän käski yksityissihteeriään tulemaan sisään huutamalla tätä ja antoi ohjeet: ”Lähetä heti joku virkamiehistä kysymään prinsessa Beatricesta.” ”kyllä herra pääministeri”, sihteeri sanoi ja lähti ulos huoneesta sulkien oven. ”Sir Edward, pian saamme tiedon, onko tämä uutisesi totta vai ei. Muita uutisia?” ”Herra pääministeri, olen miettinyt tätä koko kuviota. Ajatelkaa nyt tätä. Jos Beatrice oli naamiaisissa ja kuoli yöllä salamurhaajan tappamana, miten me emme tienneet tästä ja salamurhaajat tiesivät? Koko tämä tapaus tuntuu siltä, että olen askeleen verran aina jäljessä. Salamurhaajilla on pakko olla joku soluttautuja korkealla tasolla jossain päin kuninkaallisia huoneita. En usko heidän saaneen ketään virallisesti korkeaan asemaan, mutta kuka tietää palvelijoista. Heidät pitäisi tarkistaa. Toinen mahdollisuus on, että jotakuta hallinnosta kiristetään. Meidän on pakko tutkia, onko hallinnossa vuoto.” ”Olet oikeassa Sir Edward”, vastasi pääministeri. ”Kuitenkaan ei pidä toimia hätiköidysti, vaan on oltava vielä rauhallinen. Voimme selvittää kaikki juonet heti, kun olet saanut viimeisen salamurhaajan menestyksellisesti kiinni. Oletan, että kun päivässä kuolee nykyään Devonshiressa parikin henkilöä, että pian jäljellä on vain murhaaja. Mutta en voi antaa liian monen aatelisen kuolla myös, muuten he kääntyvät hallitusta vastaan ja hallituksen kaatuminen se vasta aikaansaisi sekasotkun.” Tämän sanottuaan Robert Cecil viittasi Sir Edwardian poistumaan, mutta lupasi kuitenkin toimittaa tiedot, mitä saisi mahdollisesti kuolleesta prinsessasta. Sir Edward viittasi vuorostaan Hawkessin mukaansa oven ulkopuolelta poistuttuaan ja päättivät lähteä kohti Devonshiren kartanoa, kun ilta oli jo niin myöhä.

Devonshiren kartanossa päivä oli kulunut, kuten odottaa sopi. Hiljaista oli ollut ja tuntui, että itse kukin vieraista oli fyysisesti paikalla, mutta henkisesti poissa. Yhden poikkeuksen tähän loi Arthur Pagetin herääminen ja hän toi vahvasti mietteitään esiin, keskittyen ensimmäisen päivän äänestykseen hyvin vahvasti. Yksi suosittu teoria useiden juhlijoiden keskuudessa oli nyt poissulkutekniikka, jolloin kukin listasi hyvismäisimmät vieraat ja päätti että epäilyttävimmän oli tällöin oltava pahis. Sir Edward ilmaisi syvää halveksuntaa tällaiseen toimintaan, poliisiurallaan hän oli oppinut sen, että hyvin harjoitettu huijari osaa herättää luottamusta niin kauan, kunnes on liian myöhäistä hänen uhreilleen. Päivän äänestyspuuhaan varattu aika kului pian loppuun eikä kulhoon kertynyt kuin yksi ääni lisää. Niinpä Sir Edward otti nyt kulhon itse ja alkoi laskemaan viittä ääntä, jotka se oli kerännyt. 2 ääntä Arthurilla ja kolme ääntä Kathleenille. Tämän kuultuaan Kathleen Pelhamin ilme kivettyi ja hän oli hyvin huolestuneen näköinen puhuessaan: ”Miksi teidän on tehtävä tämä minulle? Olen ihan tavallinen juhlija, te tiedätte tämän.” Tähän Susan vastasi suoraan: ”Äänestäminen toiseen vieraan mukaan ei ole ihan järkevin ratkaisu, ymmärräthän sen. Et voi tietää hänen puoltaan, joten miksi lähdit vahvasti toisen mukaan?” ”Hyvä Susan”, Kathleen puhui, ” ymmärrän hyvin sen huonouden, mutta toisaalta jos olen varma toisen puolesta, miksen olisi varma hänen epäilystensä oikeellisuudesta? Mutta koska olette nyt niin varmoja minun pahuudestani, niin antaa mennä, tappakaa minut nyt ja katukaa sitten kun yöllä taas yksi teistä kuolee.” Kun Kathleen oli saanut tämän sanottua, nousi hän upeassa mekossaan ylpeästi seisomaan ja valmiina vastaanottamaan kaiken mitä oli tultava. Sir Edward tarttui toimeen ja käski konstaapeleja eristämään salin. Hän oli nyt luottavainen siitä, että viimeinenkin salamurhaaja olisi pian pois pelistä. Kathleen taas oli ylpeänä kohtaamassa kohtalonsa eikä suostunut liikkumaan, hän halusi mieluummin kuolla tässä ja nyt, kuin kohdata yhtään epäkohtelua poliisien taholta. ”Ole hyvä”, sanoi Sir Edward ja viittasi konstaapelia virittämään pistoolinsa. Laukaus kajahti salissa ja Kathleen kaatui osuman saaneena lattiaan. Veri alkoi vuotamaan haavasta hänen rinnassaan. Pian kaikki voihkinta ja muut elämän heikot merkit lakkasivat ja Kathleen Pelhalm jäykistyi kuoleman koittaessa. Sir Edward oli nopeasti tutkimassa mekkoa, huolimatta paikalla leijuvasta ruudinsavusta, löytääkseen viimeöisessä salamurhassa käytetyn aseen, mutta tulos oli olematon. Hän huomasi pian, että vaikka naisen mekko oli ollut monimutkainen, suurikokoinen ja kangasta ei ollut sen tekemisessä tuhlailtu, ei siinä ollut mitään ylimääräistä mihin olisi edes pientä tikaria kätkenyt. Kathleen Pelhalm oli ilmiselvästi ollut viaton ja Sir Edward tunsi nyt olevansa yhä epävarmempi aloittamastaan uhkapelistä. Jokainen viaton kuolema lähensi hetkeä, jolloin luottamus häneen olisi poissa pääministerilta ja muulta hallitukselta. Sir Edward viittasi muut vieraat takaisin nukkumatiloihin, kertoen samaa tarinaa siitä, kuinka ovet lukittaisiin ja yöllä olisi turvallista. Toisaalta Sir Edward ei ollut yhtään luottavainen tähän, koska jo viime yö oli osoittanut, että salamurhaajalla oli jokin keino liikkua lukkojen takaa pois. Itse kunkin ollessa huolissaan vieraat kävivät yöpuulle ja Sir Edward pelkäsi mitä paljastuisi aamulla. Yö laskeutui samalla, kun konstaapelit kantoivat Kathleenin ruumista paareilla pois kartanosta poliisivaunuille ja siitä edelleen ruumishuoneelle.

Kuva

Kuolleet:
1. päivä: Vampire (Reginald Fitzgerald)-salamurhaaja (pahis)
1. yö: Ankka (George Rodney)-tavallinen juhlija (antiaktiivisuuskuolema)
2. päivä: Marzzuu (Alice Stanley)-tavallinen juhlija
2. yö: Zey (Louisa Acheson)- kuningas
3. päivä: Halima (Kathleen Pelhalm)- tavallinen juhlija

Puhepakot:
Suoritettu

Poissaolot:
Omar Hadik 22.2-25.2

3. yö alkaa nyt ja päättyy huomenna 25.2. kello 21.00. Yönimet kello 20.00 mennessä minulle.
Avatar
Pyramidi
Kyläläinen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.11.2014 11:14:22
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 2

Re: Devonshiren naamiaiset- 3. yö päättyy 25.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Pyramidi » 25.02.2019 21:03:04

3. yö

Yö oli laskeutunut Devonshiren kartanoon. Hiljaista oli koko Lontoon tällä alueella, kunnes yhtäkkiä hevosten kavioiden kopina alkoi kuulua voimakkaasti tiellä ja niiden vetämien vaunujen akselien natinaa. Vaunuista nousi hienosti pukeutunut herrasmies, joka oli selkeästi kiireellisellä asialla Devonshireen. Hän käski vaunujen ohjaajan odottaa kuskipukilla kulkiessaan itse polkua pitkin kartanon etuovelle. Hän kolkutti voimakkaasti oveen ja sen avasi yövartiossa oleva konstaapeli. Nopea esittäytyminen ja pian konstaapeli oli jo hakemassa päällikköään. Sir Edward nukkui yöasussaan yhdessä kartanon lukuisista vierashuoneista, kuitenkin eri käytävässä kuin vieraat. Konstaapeli koputti hänen ovelleen ja päällikkö heräsi pian. Hän ravisteli unihiekat silmistään, puki nopeasti ja meni ulos. Hän tiesi, ettei häntä häirittäisi muuten kuin todella tärkeän asian johdosta tähän aikaan yöstä. ”Mitä nyt?”, Sir Edward kysyi konstaapelilta, joka oli herättänyt hänet. ”Sir, pääministerin sihteeri tuli hakemaan sinua. Kiireellinen asia, vaativat heti paikalla teidän läsnäoloa.” Sir Edward tunsi olonsa harmistuneeksi ja hermostuneeksi, tällainen kutsu ei tiennyt hyvää. Asioita ei käsitelty kokouksina yöaikaan, ellei asia ollut valtakunnallisesti tärkeä, mutta toisaalta ehkä tämä asia oli jo sellainen. Sir Edward käski konstaapelia hakemaan Hawkess, hänen luottokonstaapelinsa, ja kulki keittiöön. Siellä hän otti omin toimin ruokavarastosta pari leipäpalaa, jotka hän naposteli ilman levitteitä tai leikkeleitä. Tämän nopean yöpalan jälkeen Hawkess olikin jo kartanon aulassa virkapukuunsa pukeutuneena odottamassa päällikköään. ”Hyvä nopeus Hawkess, tuli nopeaa asiaa kaupunkiin. Lähdemme sinne heti.” Lordi Robert Cecilin sihteeri oli jo tummassa puvussaan hermostunut. ”Ai muka nopeasti, tässä teidän valmisteluissanne meni aikaa vaivaiset tunti. Nyt olemme jo pahasti myöhässä. Toisaalta se varmistaa, että saat puhua pääministerin kanssa kahden kesken päällikkö”, sihteeri sanoi, nosti eteisen pöydältä hattunsa päähän ja lähti ulos. Sir Edward seurasi hieman väsyneenä, mutta kaikkein väsynein oli Hawkess. Hän oli joutunut valvomaan Kathleenin ruumiin poiskuljetuksen ja nyt hän näytti olevan aivan nuupahtamaisillaan. Vaunut lähtivät liikkeelle ajajan heilauttaessa ohjaksia ja hevosten lähtiessä liikkeelle. Lontoon tumma taivas aukeni heidän yllään, kun vaunut liikkuivat niin nopeasti kuin hevoset pääsivät sihteerin käskiessä ohjaajaa vielä lisäämäänkin vauhtia. Matka ei saanut kestää pitkään.

Parlamentin rakennuksessa, jossa Sir Edwrd oli tavannut pääministerin jo kahdesti, oli selkeästi kiihkeä tunnelma. Ympäri taloa kulki kiireellisiä avustajia ja sihteereitä toimitellen asioita juoksujalkaa. Ministereitä tai kansanedustajia ei näkynyt. Sen sijaan, että hänet olisi taas ohjattu johonkin pieneen toimistoon, jota pääministeri suosi kahdenkeskisissä tapaamisissa, hänet ohjattiin parlamentin istuntosaliin. Täällä tunnelmaolikin käynnissä. Pääministeri lordi Cecil johti parlamentin alahuoneen istuntoa salin keskiosasta. Sir Edward odotti Hawkessin kanssa salin ulkopuolella odotellen oikeaa hetkeä. ”Odota tässä Hawkess”, Sir Edward totesi konstaapelilleen ja lähti puhumaan sihteerin kanssa mitä täällä oli meneillään. ”Sir, meneillään on hätäistunto johtuen Devonshiren tilanteesta. Prinsessa Beatricen kuoleman jälkeen kuningatar on entistä enemmän suunniltaan, koska Beatrice oli aina äitinsä puolella. Nyt keskustellaan mitä parlamentin pitää tehdä, jotta kriisiltä vältytään. Ainoa hyvä tuuri pääministerille on se, että johtuen Beatricen omistautumisesta kuningataräidilleen ja hänen aviomiehensä kuolemasta viime vuonna, hän on vähän julkisuudessa. Tällä hetkellä hänen poismenostaan tietää vain te sekä parlamentti sekä kuninkaalliset. Kaikki ovat sitä mieltä, että asiasta on oltava vaiti. Ongelma on nyt se, että pääministeri ei tiedä pitäisikö Devonshiren operaatiosta kertoa eteenpäin. On satavarmaa, että alahuone ei hyväksy sinun operaatiotasi Devonshiressa. Tällä hetkellä alahuoneelle on todennäköisesti vain kerrottu salamurhaajan kuolleen. Kukaan ei tiedä toisesta.” ”Miten olet näin hyvin asioista perillä? kysyi Sir Edward. ”Pääministeri luottaa minuun vahvasti ja sihteerinä voit kuulla yhtä ja toista mielenkiintoista. Kenen arvelet tekevän ehdotuksia pääministerille asioiden suoritustavoista? Tietenkin sihteerien ja eri avustajien, me pidämme pyörät pyörimässä.” Sir Edward ei yllättynyt tästä, mutta ei antanut minkäänlaisen ilmeen vilahtaa kasvoillaan vaan kysyi: ”miksi minut kutsuttiin tänne?” ”Pääministeri haluaa tavata sinut istunnon jälkeen. Hänellä on vielä luottamusta sinuun, tosin sekään ei ole enää kovin voimakas.” Istunto lähestyi ilmeisesti päätöstään, kun pääministeri kuului paukauttavan nuijaa pöytään ja edustajia purkautui salista. Sir Edward vetäytyi varjoihin ja sitten hän seurasi sihteeriä saliin luikerrellen ulos tulevien edustajien seassa. Pääministeri odotti edelleen istuen salin keskellä olevassa pääministerin paikalla selvästi väsyneenä. Nähdessään Sir Edwardin hän kuitenkin piristyi hetkeksi ja sanoi: ”Hyvä, kun tulit. Sihteerini varmasti kertoi jo tiivistelmän mitä on tapahtunut. Voit poistua Dretson.” Sihteeri lähti kävelemään poispäin. Sir Edward nyökkäsi ja seurasi katsellaan sihteerin poistumista. Sir Edward ei kiinnittänyt huomiota siihen, että sihteeri pysyi edelleen salin ulompien penkkirivien takana selkeästi salakuuntelemassa.

Lordi Cecil puhui: Sir Edward, tilanne on kireä. Alahuone ja ylähuone ovat vielä tietämättömiä Devonshiren operaation todellisesta luonteesta. En kuitenkaan tiedä kuinka kauan se jatkuu. Olit oikeassa, Beatrice ei ollut Kensingtonin palatsissa, jossa on asunut viime vuodet. Ruumis haettiin pois ja se oli hän. Prinsessa on kuollut. Tämä on saanut aikaan todellisen ongelman. Kuningatar on syvästi masentunut tyttärensä kuolemasta puhumattakaan lehdistöä. Prinsessan kuolema epäselvissä olosuhteissa ja yllättäen ei ole hyvä uutinen valtakunnalle. Sentään kruununperillinen on vielä elossa. Tsaari Nikolai II poistui maasta myös eilen, varmistaen ettei tästä sentään tule kansainvälistä selkkausta. Sentään hoidit hänet turvaan. Toisaalta nyt on kuollut jo niin monta korkea-arvoista aatelista Devonshiressa, että minun luottoni sinun kykyyn hoitaa tilanne alkaa loppua. Pieni lohtu on se, että prinsessan kuolema vie huomion pois näiden yllättävistä poismenoista.” Hoiditko minut tänne vain haukuttavaksi, herra pääministeri?” kysyi Sir Edward edelleen ilmeettömänä. ”En todellakaan. Minulla on asiaakin. Saat aikaa vielä muutaman päivän, mutta tuloksia on nyt pakko tulla. Pane kaikki poliisit töihin ja löytäkää ne kaksi aiemmin paennutta salamurhaajaa, heidät napattuasi saat tietää varmasti, kuka vielä on Devonshiressa murhaamassa aatelisia.” Sir Edward katseli penkkirivien päähän, missä saattoi nähdä pienen hahmon liikahtavan, se oli todennäköisesti sihtteeri, joka kuunteli edelleen. Tämän vuoksi Sir Edward hiljensi ääntään puhuessaan: ”Helpommin sanottu kuin tehty herra pääministeri. Minulla ei ole vielä mitään johtolankoja missä ne kaksi ovat tällä hetkellä. Tiedän ainoastaan, että heidän epäillään olleen Venäjän tsaarin Aleksanteri II:n salamurhan takana noin kymmenen vuotta sitten. Venäläisten mukaan salamurhasta vastuussa olleet teloitettiin, mutta kuinka sitten pari venäläisvierasta saattoi tunnistaa heidät Ignacyksi ja Sofiaksi, kahdeksi teloitetuksi salamurhaajaksi onkin toinen kysymys. En usko, että löydämme heistä mitään merkkejä, kerta ovat tähänkin saakka olleet täysin piilossa.” ”Ymmärrän Sir Edward, entä sitten tämä teidän mysteeriavustaja John Ketwick. ”Herra pääministeri, hänestä odotamme tietoja. Odotan saavani niitä pian. Voisimme hänen elämän vaiheistaan kenties päätellä, milloin hänestä tuli apuri salamurhaajille. Lisäksi selvitämme edelleen, miten Reginald Fitzwilliam onnistuttiin sieppaamaan.” ”Sentään teillä on jotain jälkiä seurattavana. Mutta jos ne eivät tuota tulosta Sir Edward, muista että Lontoon poliisipäällikön paikka voi olla pahimmillaan hyvin kiikkerä istuin. Olisi ikävää nähdä teidän putoavan siltä ja jonkun vielä pahemman tumpelon nousevan sille.” Sir Edward poistui kysymättä lupaa pääministeriltä, hän ei enää halunnut kuulla enempää. Pääministerikään ei halunnut jatkaa keskustelua ja hän lähti kävelemään salista ulos pari minuuttia myöhemmin kuin Sir Edward. Sihteeri Dretson oli jo poistunut liukkaasti nähdessän Sir Edwardin lähtevän. Sir Edward viittasi Hawkessin mukaansa ja puhui hiljaa, haluamatta muiden kuulevan. Huolimatta öisestä ajankohdasta, kuninkaallisen kuolema oli huomattava valvomisen aiheuttaja parlamenttirakennuksessa. ”Käske jotakuta pitämään silmällä sihteeri Dretsonia. En luota häneen. Ymmärrän hänen halun saada tietoja kaikkialta, mutta pääministerin keskustelun salakuuntelu ei ole oikein. Tosin en usko häntä petturiksi, kyllä hän silloin pitäisi paremmin huolta selustastaan. Mutta pakko tässä on yritettävä löytää syy, minkä vuoksi salamurhaajat ovat aina edellä. Palataan Devonshireen.” Niinpä Sir Edward ja Hawkess lähtivät Westminsterin palatsista, kävelivät lähistöllä olevalle poliisiasemalle ja tilasivat vaunut viemään heidät takaisin Devonshireen.

Devonshiressa aamu valkeni ja samat tapahtumat, jotka olivat tapahtuneet kahtena edellisenä päivänä, jatkuivat. Aamupala valmistettiin ja se tarjoiltiin kullekin vieraalle hänen huoneessaan. Sir Edward oli vielä uninen, kun hän söi aamupalaansa. Samassa kuului taas hyvin tuttu ääni. Sisäkkö kirkaisi ja samassa kuului myös tuttuja ääniä, kun tarjotin rämähti lattialle ja lasit ja lautaset sillä särkyivät kappaleiksi. Sir Edward oli samassa ylhäällä, pukeutui nopeasti univormuunsa ja juoksi kohti ääniä. Siellä Sir Edward otti myös jälleen nenäliinansa esille, mutta ei antanutkaan sitä. Sama tyttö, joka oli tarjoillut ensimmäisenä aamuna täällä aamiaisen George Rodneylle, kuivasi jälleen kyyneliään. Hovimestari Hornekin oli jo paikalla. Lääkäriä ei kuitenkaan näkynyt, ”Kuka uhri on?” Sir Edward kysyi paikalla olevilta ja Horne vastasi: ”Sisäkkö sanoi sen olleen yhden rouvan, joka oli ollut hyvin aktiivinen. Ei tiennyt nimeä.” Sepä auttaakin, no, kenties siirtäisitte tuon tytön pois aamiaistarjoiluista. Kai sitä muutakin hommaa on.” Teemme kuten haluatte Sir”, vastasi hovimestari. Sir Edward katsoi vanhemman naispalvelijan pitävän huolta sisäköstä. Sama palvelija, joka oli lohduttanut myös kahtena aiempana aamuna. Ilmeisesti hän oli vähän kuin äitihahmo sisäköille. Pohdiskellen tätä Sir Edward astui huoneeseen odottamatta lääkäriä. Huoneessa oli taas kauhea sotku lattialle, kun siellä lojuivat aamiainen sekä astiat särkyneinä. Sir Edward harppasi niiden yli ja astui vuoteen viereen. Taas samanlainen merkki kuin viimeksi. Vuoteella makasi naisen ruumis, josta näkyi pieni siisti pisto ylävartalossa, samassa paikassa kuin Louisaa oli pistetty. Selkeästi tappaja oli sama päätellen samanlaisesta tappamismetodista. Sir Edward tunnisti ruumiin olevan Susan Erskine nimellä ollut nainen, joka oli ollut aktiivisesti puhelemassa Louisan ja Amelian kanssa. Sir Edward tiesi tämän tarkoittavan sitä, että salissa tulisi olemaan tänään hiljaista puheliaiden kuollessa. Sir Edward katseli seinät ja tutki vuoteen nopeasti. Ei mitään lappuja, ei mitään merkkejä, että tämä vuoteessa oleva vainaja olisi merkinnyt salamurhaajalle yhtään mitään. Sir Edward oli lähtemässä huoneesta, kun hän sattui huomaamaan seinässä pienen tekstin. Punaisella tekstattuna siinä luki ”Hmm”. Sir Edward ei tiennyt mitä ajatella. Joko kyseessä oli toinen pilailija taikka sitten vainaja ei ollut osannut odottaa salamurhaajan olevan juuri tämä henkilö. Jotain hän oli varmaan miettinyt ennen kuolemaansa. Sir Edward asteli ulos Susasin huoneesta, sulki oven ja käski paikalla olevaa konstaapelia päästämään vain lääkärin sisään ja sitten ruumis vietäisiin pois tutkittavaksi. Sir Edward käski hakemaan muut vieraat saman tuttuun saliin, jossa hän tiedotti vieraille: ”Viime yönä salamurhaaja murhasi Susan Erskinen. Nyt teillä pitäisi olla jo halua löytää hänet keskuudestanne. Oletteko oikeasti niin varmoja, ettette ole seuraavana vuorossa ensi yönä?” Tämän sanottuaan Sir Edward lähti ulos salista, viittasi konstaapelia viemään kulhon salin pöydälle ja eristämään salin. Josko tänään olisi se päivä, kun hänen aloittamansa uhkapeli päättyy voitokkaasti? Salissa vieraat odottivat jännittyneinä mitä tulisi, kun jopa Danten rakastetuksi pukeutunut Susan, niin herttainen nainen, saattoi kohdata loppunsa näin nopeasti. Vain viisi oli enää jäljellä, joten saattoi tuntea kuinka aiemmin niin ystävälliset aateliset alkoivat kyräilemään toisiaan yhä vahvemmin.

Kuva

Kuolleet:
1. päivä: Vampire (Reginald Fitzgerald)-salamurhaaja (pahis)
1. yö: Ankka (George Rodney)-tavallinen juhlija (antiaktiivisuuskuolema)
2. päivä: Marzzuu (Alice Stanley)-tavallinen juhlija
2. yö: Zey (Louisa Acheson)- kuningas
3. päivä: Halima (Kathleen Pelhalm)- tavallinen juhlija
3. yö: jeekaka (Susan Erskine)- tavallinen juhlija

Puhepakot:
Kaikilla

Poissaolot:
Omar Hadik 22.2-25.2

4. päivä alkaa nyt ja päättyy torstaina 28.2 kello 21.00.
Avatar
Pyramidi
Kyläläinen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.11.2014 11:14:22
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 2

Re: Devonshiren naamiaiset- 3. yö päättyy 25.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Arthur Paget » 25.02.2019 22:33:55

Meitä on viisi jäljellä. Kuningas, salamurhaaja sekä suojelija ovat tässä joukossa. Nyt ei ole mitään järkeä olla tulematta esiin, sillä suojelija voi suojella minua tulevana yönä, jolloin selviän viimeiseen pelipäivään hengissä.

Olen viimeinen kuninkaanne.
Avatar
Arthur Paget
Kyläläinen
 
Viestit: 7
Liittynyt: 11.02.2019 19:07:13

Re: Devonshiren naamiaiset- 3. yö päättyy 25.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Marion Manners » 25.02.2019 23:19:22

Mmmitä :D Mä olin tulossa tänne äänestää Arthuria. Oon selvästi ihan kujalla tässä pelissä mun epäilysten kanssa, voi jeesus.

Eli vaihtoehdoiksi jää oikeestaan Theresa ja Omar. Amelian pahikseuteen en usko millään (en ihan vaan jo tämän viestin takia:

Joo, on kurjaa tippua, mutta ei nyt kannata alkaa marttyrisoimaan. Jonkun on aina pakko tippua, ja valitettavasti hyviksiä ja pahiksia on mahdoton sanoa suoralta kädeltä...


Koska Regiä tuntui ihan oikeasti harmittavan nopeasti lynkattavaksi joutuminen enkä millään usko pahiskaverin heittävän tällaista topiciin koska no oishan tuo aika veemäistä (ellei sitten ihan täyttä bluffia mut joo, eiköhän Amen hyvismäisyys ole jo muutenkin aika pitkälti todistettu))

Piti käydä kurkkimassa miksi Theresa on pistetty hyvismäiseksi tähän asti ja en ehkä tässä vaiheessa pistäisi liikaa luottoa sen varaan ettei Theresaa yritetty pelastaa päivän aikana. Tai siis, ekan päivän pelastusyrityksistä tulee usein aika tuhoon tuomittuja ja saattaa paljastaa pahiskastin toiselle päivälle. Mikä häiritsee on se, ettei Theresa olisi pahiksena yrittänyt sitten pelastaa Regiä jolle pelissä pysyminen tuntui olevan tärkeää. Theresa on tosin ollut huonosti paikalla joten voi olla ettei yksinkertasesti vaan ollut lukemassa illan riehuntaa.
Theresassa pisti silmään myös tuo, miten ensin äänesti herättelynä Alicea ja saadessaan siitä ihmettelyjä (miksei äänestä sitä joka epäilyttää) poisti äänen heti, ja seuraavana päivänä teki saman tempun uudestaan, äänesti Alicea vaikka tuntui selvästi epäilevän Arthuria enemmän. Tämä sopis kyllä myös siihen kuvaan ettei vaan ole ihan kärryillä pelistä eikä ajatellut ihan loppuun asti.

Omar on kinkkisempi tapaus. Oikeestaan kun tuota ekan illan äänenpoistoa miettii en tiedä kertooko se roolista kumpaankaan suuntaan. Sekä pahikselle että hyvikselle voi tulla kiire. Ehkä pahiskaverina Omar tosin olisi keskittynyt enemmän siihen pelastamiseen kuin sääntöjen selittämiseen?

Kunkun kaa samaa mieltä että suojelija olisi hyvä ottaa nyt esiin
Avatar
Marion Manners
Kyläläinen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 11.02.2019 19:13:28

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Omar Hadik » 27.02.2019 20:09:46

Kreivin ajatukset kulkivat hitaasti, niin kuin ne olisi upotettu tervaan. Hän rukoili, että tämä kauheus loppuisi pian, jotta hän pääsisi turvallisesti takaisin kotiin. Eikä hän enää koskaan aikoisi astua jalallaan Devonshiren kartanoon, jos tästä selviäisi.

Salissa oli lähes kuolemanhiljaista. Olisiko murhaaja luottanut siihen, että keskustelun hiljetessä hänen olisi helpompi piilotella? Kreivi päätti, jälleen, ottavansa enemmän kantaa päivän tapahtumiin. Vaikeuksistaan huolimatta hän ei antaisi murhaajan selvitä tästä.


**

Anteeksi hiljaisuus, olisi pitänytkin ottaa pidempi poissaolo. Toisaalta näyttää muutenkin olleen melko hiljaista tänään...

Hyvä, että kuningas pystyi olemaan vielä eilen piilossa, nyt pitäisi melko varmasti saada pahis kiinni, jos suojelija vielä tulee esille. Tällä hetkellä Amelia ja Theresa ovat molemmat putoamassa antiaktiivisuuteen, mutta jompikumpi on suojelija (koska Marion olisi varmaan sanonut, jos olisi). Toivottavasti he ehtivät puhumaan huomenna ennen päivänloppua.

Arthurin mielestä Marion oli Theresaa pahismaisempi eilen, onko mielipide nyt sama? Entä Amelia?

Mutta: jos Amelia ja Theresa eivät tule puhumaan, Marion on turvallisempi pudottaa, jottei osuta suojelijaan. Siksi ainakin nyt ++Marion Manners.
Avatar
Omar Hadik
Kyläläinen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 11.02.2019 19:08:15

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Amelia Fitzgerald » 27.02.2019 20:54:16

Tuntuu vähän kurjalta viedä suojelijalta mahdollisuus piiloutua, mutta en ole suojelija, sen takia mua ei siis kannata vain "jättää pudottamatta".
Avatar
Amelia Fitzgerald
Kyläläinen
 
Viestit: 62
Liittynyt: 11.02.2019 19:10:54

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Marion Manners » 27.02.2019 21:23:12

Okei en milläään usko Amalian pahikseuteen edelleenkään (jos oot pahis nii.. villisti vedetty :D) eli ainooks vaihtoehdoks jää Omar

++Omar Hadik

Jos mä putoan tänään ja vaikka yöllä kuoliskin yks pelaaja, huomenna on jäljellä 3 pelaajaa eiks vaan? Joten pahis saadaan kiinni oli tilanne mikä vaan, ellei sit tuu ikävii muuttujii eli joku pudottaudu/kuole hiljaisuutee (toivottavasti theresa ei oo ihan unohtanu pelin olemassaoloo)

Pakko kyl viel lukee Amaliankin viestit läpi mut oon sillee, 99,9% varma et pahis on Omar. Amalia ois varmaan pahiksena halunnu heittää ääntäkin jo tässä vaiheessa
Avatar
Marion Manners
Kyläläinen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 11.02.2019 19:13:28

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Pyramidi » 28.02.2019 12:29:15

Väliaikalaskentaa

Äänitilanne:
1 Marion Manners
1 Omar Hadik

Ensiksi saadulla äänellä putoamassa Marion Manners.

Puhepakot:
Theresa Chetwynd

Poissaolot:
Ei ole

Päivä päättyy tänään kello 21.00. Siihen mennessä toivon viimeisenkinkin selvittäneen puhepakkonsa ja muiden äänestäneen reippaasti.
Avatar
Pyramidi
Kyläläinen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.11.2014 11:14:22
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 2

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Omar Hadik » 28.02.2019 12:39:15

Kreivi ei edes viitsinyt pöyristyä naisen epätoivoisesta väitteestä. Eihän hänellä ollut muutakaan vaihtoehtoa näin nurkkaan ajettuna.

**

Mitäpä tähän muuta lisäämään? Amelia on ollut monen mielestä varmasti hyvis, joten todennäköisemmin Marion on pahis. Ääneni pysyy siis Marionilla. Hyvä tilannehan tässä tosiaan on, kun seuraavana pelipäivänä voitte lynkata Marionin, jos tänään lynkkaatte minut. Paitsi jos Amelia on onnistunut huijaamaan kaikkia. Mutta kävin lukemassa Reginaldin viestejä, Amelia ja Reginald ottivat aika paljon yhteen ensimmäisenä päivänä. Toisaalta voisiko tuollainen olla hämäystä, ettei heitä epäiltäisi pariksi?
Avatar
Omar Hadik
Kyläläinen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 11.02.2019 19:08:15

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Theresa Chetwynd » 28.02.2019 12:50:23

Noh, ei kai tässä enää kannatta olla sanomatta mitään. Olen siis suojelijanne :D Oli tarkoitus tulla sanomaan jotain jo aiemmin, mutta kas kummaa elämä tapahtui.

Jos nyt oletetaan Arthurin ja minun puhuvan totta (en kyllä näe miksi ei, koska mielestäni tässä vaiheessa ei varmaan kannata lähteä feikkaamaan), niin jäljelle jäävät Amelia, Marion ja Omar. Näistä minäkään en usko Amelian olevan pahis, tai sitten on kyllä hatunnoston paikka.

Marionista ja Omarista en sitten sen enempää osaakaan sanoa. Marionista on lähinnä jäänyt muistijäljet ensimmäisen päivän kunkkupohdinnasta ja Omarista ei oiken mitään. En valitettavasti ehdi nyt käydä viestejä uudelleen läpi, ja todennäköisesti en myöskään ehdi enää illalla pelin ääreen, mutta haluan silti kantaa korteni äänestyskekoon, joten ++Omar Hadik. Perusteluina ehkä lähinnä se, että hän ei ole pahemmin jäänyt mieleeni, mikä voisi olla pahikselle edullista ja se, että kuten jossain aiemmin taisin mainita, niin Marionin kunkkupohdinta jäi tuntumaan ennemmin oikealta erheeltä kuin pahiksen taktikoinnilta.

Toivottavasti osutaan tänään oikeaan ja jos ei niin toivottavasti huomenna saatte pahiksen napattua!

//Omar. Hmm AmeliaReginald pointti on kyllä hyvä, mutta jotenkaan en silti jaksa uskoa. Pysyn siis äänessäni ja toivon parasta, pahinta peläten.
Avatar
Theresa Chetwynd
Kyläläinen
 
Viestit: 9
Liittynyt: 11.02.2019 19:10:01

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Marion Manners » 28.02.2019 13:21:57

Siis.. oon koko pelin ajan lukenut Amelian nimen väärin ja miettiny et onpa jännä nimi toi Amalia..

Mullakaan ei välttämättä ole aikaa olla illalla paikalla. Luin vielä Amelian viestejä läpi ja joo, periaatteessa Amelia pahiksena ois mahdollinen, koska lopussa poisti äänensä Regiltä kuten Omarkin, mutta miksi ees alunperin lähteä äänestämään Reginaldia, plus tuo kommentointi marttyyrisoinnista jota en vaan saa sovitettuu pahiskaveri-kuvaan. Omar oli paikalla aktiivisesti illan aikana ja poisti äänensä Regiltä (tosin mielenkiintosta ettei äänestänyt enää uutta pelaajaa mut voi olla et ihan oikeesti ei tajunnut tuota aikaa siinä tilanteessa) mikä mielestäni sopii siihen, miten Regin pahiskaveri olisi tilanteessa käyttäytynyt. Eli näillä mennään
Avatar
Marion Manners
Kyläläinen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 11.02.2019 19:13:28

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Omar Hadik » 28.02.2019 20:36:44

En ehdi enää pelata tänään, mutta onnea huomiseen päivään!
Avatar
Omar Hadik
Kyläläinen
 
Viestit: 15
Liittynyt: 11.02.2019 19:08:15

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Pyramidi » 28.02.2019 21:00:59

Päivä on päättynyt. Iltaviestiä seuraa, kunhan ingame on viimeistelty.
Avatar
Pyramidi
Kyläläinen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.11.2014 11:14:22
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 2

Re: Devonshiren naamiaiset- 4. päivä päättyy 28.2 klo 21.00

ViestiKirjoittaja Pyramidi » 28.02.2019 23:06:24

4. päivä

Äänitilanne:
2 Omar Hadik (Marion, Theresa)
1 Marion Manners (Omar)

Samaan aikaan kuin ulkona päivä valkeni yhä iloisemman väriseksi värien sekamelskaksi vahavalla mustan osuudella, kiitos tehtaiden savujen, salissa päivä alkoi synkissä tunnelmissa. Kyräilyjä ja epäileviä katseita ei säästelty, kun viisi jäljelle jäänyttä vierasta syyttelivät toisiaan ja etsivät kaikkia mahdollisia merkkejä salamurhaajan valehenkilöllisyydestä. Siksi olikin yllättävää, kun aiemmin hiljaisena ja epäilysten keskellä ollut Arthur Paget nimellä tunnettu mies aloitti puhumisen: ”Olen kuninkaallinen ja olin täällä juhlissa Louisa-nimisen naisen kanssa. Kerron tämän teille nyt, koska olette epäilleet minua niin kovasti ja minun on pakko puhdistaa nimeni jotenkin. Olette oikeassa siitä, että olen täällä väärällä henkilöllisyydellä, mutten suinkaan ole salamurhaajaanne.” Tämä julistus herätti vain yhden naisen huomion, Marion Manners nimeltään. ”Olisin pudottanut sinut Arthurt ilman tätä paljastusta, olit vain niin teennäinen koko ajan.” Arthur vastasi: ”Mielenkiintoista puhetta, ottaen huomioon sinun pukeutumisesi Mary Isabellaksi. Eikö ole aika erikoista pukeutua neljännen Rutherlandin herttuen vaimoksi, ottaen huomioon, kun olet kahdeksannen Rutherlandin herttuen vaimo?” ”Onko se sen omituisempaa, kuin sinun pukeutuminen musta prinssi Edwardiksi?” vastasi Manners. ”Myönnetään, etten ihan pidä tästä asusta. Kenraali Paget, jonka nimessä tulin tänne, valitsi tämän asun. Kuulemma muut odottavat näkevänsä hänen yllään jotain sotilaallista ja tämän oli tarkoitus sulauttaa minut muiden aatelisten joukkoon. Ihan hyvin se toimikin, ainakin paremmin kuin seuralaiseni jumalattaren mukaan tehty asu.” Samalla arvioitiin myös hiljaisina olevien Theresan ja Amelian asut. Kummatkin olivat ottaneet mallia niihin kuninkaallisilta. Theresan asu oli hieno luomus pohjautuen Itävalta-Unkarin keisarinnan Maria Theresan asuun, Amelian asu oli taas Puolan kuningatar Maria Josephan innoittama. Näin aamupäivä kuluikin näiden kahden keskustellessa keskenään ja kaikkien arvioidessa toistensa asuja. Sir Edward oli kuitenkin tyytyväinen, nyt hän tiesi ketä suojella vielä jäljellä olevana yönä, jos tänään ei onni kävisi. Samassa konstaapeli tuli juoksujalkaa, ojentaen viestin. Sir Edward luki sen ja lähti nopeasti ulos kartanosta kohti poliisiasemaa. Oli saatu lisätietoja salamurhaajaan nappaamiseen.

Todistehuoneessa jossain Scotland Yardin hämärissä kammioissa Sir Edward katseli naamiaisasuja, jotka oli takavarikoinut Devonshiresta. ”Mitä näistä asuista?” kysyi Sir Edward asut tutkineelta komisariolta, joka oli aiemmin hieman opiskellut myös pukeutumisalaa. Nyt komisario vastasi: ”Sir, nämä asut ovat erittäin laadukkaat, Selkeästi nähty vaivaa tekemiseen ja löysimme myös johtolangan alkuperästä. Katsohan, räätälin puumerkki on ommeltu tämän puvuntakin sisäpuolelle. Mekosta emme löytäneet mitään.” ”Sehän on hyvä asia, pääsemme hieman jäljille. Lähdetäänpä sitten räätälin puheille, otapa nuo asut mukaasi.” Komisario katseli silmät selkeästi vastahakoisena, mutta otti lopulta naamiaisasut harteilleen selkeästi nolonnäköisenä. Ilmeisesti komisario ei kannellut mekkoja kovin usein. Pian Sir Edward, komisario asuineen ja pari konstaapelia oli räätälinliikkeen edessä. Kyseessä oli yksi Lontoon hienoimmista räätäleistä, tunnettu kuninkaallisten ja ylhäisten aatelisten pukija. Myös naamiaisasuja Devonshiren naamiaisiin oli tilattu heiltä paljon. Sir Edward astui sisään ja hän näki sisäpuolella liikkeessä lukuisia mallinukkeja ja räätälin, joka juuri otti mittoja joltain aatelisherralta. Sir Edward pyysi kahdenkeskistä puhuttelua esiteltyään asemansa ja räätäli suostui, tosin aatelismies, jota hän oli palvellut, oli erittäin tyytymätön joutuessaan odottamaan alusvaatteisillaan räätälin paluuta. Räätäli oli vanhemman näköinen herra, silmälasit ja harmaat hiukset, arviolta 60-70 vuotias. ”Olen mestarispukija Charles Worth, miten voin auttaa herra poliisipäällikköä? ”Sunnittelitko nämä asut, sanoi Sir Edward viitaten samalla asuihin, joita komisario yhä kantoi toimiston ikkunasta, josta näki liikkeen sisätiloihin. ”Kyllä, asut tilasivat Tanskan prinssi ja prinsessa. Suunnittelin ne itse, maksoivat vaatimattomat 2000 puntaa.” Sir Edward hätkähti hieman hinnan kuullessaan, kunnes Worth jatkoi: ” Niitä ei ole vieläkään maksettu, vaikka asut haettiin jo viikkoja sitten.” ”Kuka asut haki, oliko hän tämä mies”, kysyi Sir Edward näyttäen piirroskuvaa oletetusta Ignacysta, joka oli ollut yksi alkuperäisistä salamurhaajista.” ”Juuri tuo mies haki asu, hänellä oli mukanaan yksi nainen sekä palvelija.” Sir Edward nyökkäsi tyytyväisenä, juoni alkoi paljastua. ”Ei muuta, kiitos tiedoista. Voit jatkaa tuon herran palvelemista”, sanoi Sir Edward vilkaisten samalla edelleen alusvaatteisillaan olevaa herraa, noin 30-vuotiasta miestä, joka oli hyvin vihaisen näköinen.” Pukija irvisti: ”Ei hän oli mikään hyvä asiakas, kiukuttelee kaikesta sekä kieltäytyy maksamasta kunnon hintaa, mutta hänellä on tiettyjä” vaikeni pukija yllättäen, tajuten sanoneensa liikaa. Sir Edward oli kuitenkin jo poistunut liikkeestä, noussut poliisivaunuihin, joilla oli tullut komisarion kanssa ja jätti konstaapelit kävelemään pois. Sir Edward matkasi takaisin kohti Scotland Yardin tiloja, jossa komisario helpottuneena laski kantamansa asut takaisin todisteiden joukkoon. Sir Edward oli mietteissään, kun sai taas uuden viestin, tällä kertaa ihan talon sisältä.

”Saimme viimein vastauksen Tanskan kuninkaallisesta palatsista”, sanoi ulkoministeriöstä tullut lähetti. Lähetillä oli juuri sininen univormu, jossa oli ulkoministeriön tunnus, parta oli tosin nuorukaisella jäänyt rumaksi sängeksi. Komisario oli antanut ulkoministeriön hoitaa yhteydenpidon ulkomaisiin kuninkaallisiin, hänellä ei ollut siihen valtuuksia. Päällikkö kiitti lähettiä ja päästi lähetin palaamaan takaisin. Hän otti viestin ja luki sen. ”Tanskan kuninkaallinen palatsi viestitti, ettei heille ole tullut mitään kutsua Devonshiren naamiaisiin. Terveisin, ulkoministeri.” Sir Edward rypisti mietteliäänä otsaansa. Siis Tanskan kuninkaallisten kutsu oli siepattu sen ollessa matkalla ja tilalle olivat tulleet salamurhaajat huijatuissa asuissa. Koska kuninkaalliset olivat hiukan liian näkyvä teeskentelyn kohde, he todennäköisesti vaihtoivat asunsa ja henkilöllisyytensä hiukan pienempien aatelissukujen edustajiksi. Oli kuitenkin ollut rohkeutta vaativaa käydä hakemassa mittatilauspuvut kuninkaallisten vaatettajalta, joten kaikkien salamurhaajien oli ollut näyttää jollain tavalla aatelisilta ja olla saanut koulutus aatelistapoihin. Sir Edward tunsi vastaansanomatonta kunnioitusta tämän suunnitelman tehnyttä salamurhaajaa tai muuta rikollisneroa kohtaan. Suunnitelma oli hyvin rohkea, mutta hyvin suunniteltu. Ja ei edes huomioi sitä taustatyötä mitä on vaadittu, jotta on saatu oma soluttautuja suuren aatelissuvun keskuuteen ja salamurhaajat käymään kuninkaallisista. Sir Edward ymmärsi viimein, ettei kyseessä ollut mikään puolivillainen juoni sattumanvaraisen vahingon aiheuttamiseksi, kyseessä oli suuren kokoluokan operaatiosta, jonka tavoite oli vieläkin hämärän peitossa. Sir Edward odotti vielä kolmatta tulijaa tänään. Hän oli viimein saanut kaipaamiaan tietoja, jotka saattaisivat saada tapauksen ratkeamaan ilman epävarmuustekijää, joka oli Devonshiren kartanossa meneillään oleva tilanne. Jos hän löytäisi salamurhaajan ennen päivän loppua, ei tarvitsisi tukeutua aatelisten epävarmoihin ääniin.

”Ilo tavata teidät, parahin Osbert Molyneux. Odotin tosin näkeväni veljenne Charlesin, isänne perillisen.” Puhuteltu herra, Osbert Molyneyx, William Philip Molyneuxin poika oli noin 25-vuotias nuori herrasmies, jonka hienopiirteiset kasvot olivat ankarat, Sir Edward ei lainkaan pitänyt hänen viiksistään, jotka päällikön mielestä eivät sopineet noin nuorelle miehelle. ”Päällikkö, tulin tänne, koska ymmärsin asian olevan tärkeä. Minun perhesuhteeni eivät kuulu asiaan, mutta ilmeisesi ettette ole kuulleet siitä, että veljeni Charles loukkaantui vastikään ratsastaessaan ja hän on nyt suureksi osaksi halvaantunut sekä aivoiltaan loukkaantunut.” ”Otan osaa”, sanoi Sir Edward, mutta Osbest vastasi: ”Älä turhaan, hän oli ylimielinen typerys. Aina kiusasi minua, koska oli vanhin. Nytpä hän saa osansa.” Sir Edward järkyttyi tästä piittaamattomuudesta, mutta piti suunsa kiinni ja naamansa ankarana, pitäen huolen siitä, ettei hänen paheksuntansa tullut ilmi. Oli tarpeeksi vaikeaa saada tietoja tältä nuorelta tomppelilta, siitä ei tulisi sen helpompaa, jos Sir Edward nyt loukkaisi tätä veljeään vihaavaa miestä. Sen sijaan hän puhui: ”Olen kuitenkin pahoillani hänen puolestaan, ei kukaan ansaitse sellaista kohtaloa. ”Ette tunteneet veljeäni.” ”En, mutta siirrytään nyt asiaan. Ymmärtääkseni palveluksessani oli John Ketwick-niminen mies.” ”Oli toki, mitä hänestä?” Olenko täällä saakka Lontoossa Scotland Yardissa entisen palvelijani takia?” ”Hänet on nyt murhattu vastikään täällä ja tarvitsemme tietoja hänestä”, sanoi Sir Edward, ”Ymmärrän asian. Tunsin hänet ihan hyvin, koska isäni käski minun huolehtia palvelijoiden hyvinvoinnista. Mitä simputusta sekin oli. Olen sentään hänen toinen poikansa, mutta silti veljeni oli edustustehtävissä ja minun piti pitää huoli suvun kartanosta. Mutta nyt osat ovat muuttuneet.” Sir Edward ei enää voinut peittää vastenmielisyyttään, mutta onneksi Osbert katsoi toiseen suuntaan, ulos ikkunasta päällikön työhuoneessa. Se oli Scotland Yardin ylimmässä kerroksessa, tilava huone, hyvälaatuiset puukalusteet ja iso ikkuna aukeni harmaaseen Lontooseen. Viihtyisä työhuone ottaen huomioon sotilastaustan. Sir Edward jatkoi keskustelua mahdollisimman myötätuntoisena, yrittäen peittää teeskentelyään: ”Olen pahoillani, jos herätän ikäviä muistoja, mutta mitä tiedät hänestä?” ”Hän oli talossa hyvän aikaa, oli koulutettavana seuraavaksi hovimestariksi taloon. Toimi lakeijana monta vuotta. Hyväkäytöksinen mies, ottaen huomioon rahvaan taustan. Isäni poimi hänet jostain pikku kylästä alueeltaan, ilmeisesti jonkun alaisuudessaan palvelleen sotilaan poika, joka oli jäänyt orvoksi. Oli talossa ensin tallipoikana ja renkinä, sitten vähä vähältä yleni lakeijaksi. Ei ongelmia.” Tietoa hänen siviilielämästään?” ”Mitä minä tietäisin alaisteni elämästä, minulle riittää se, että he palvelevat minua uskollisesti ja kyselemättä. ”Tietenkin arvon jaarli, mutta tarvitsemme enemmän tietoja. Miksi hän lähti?” Osbert vastasi kierrellen: ”Hänen oli pakko lähteä, nousi huhuja hänen suhteesta läheiseen naishenkilöön. Täysin sopimaton suhde palvelijan ja aatelistyttären välillä, joten hänet oli pakko heittää ulos. Isäni antoi kuitenkin hyvät suositukset, jos hän suostuisi lähtemään vapaaehtoisesti.” Sir Edward tunsi helpotusta. Taas yksi vastaus, miten he olivat apurin saaneet. Kaunaiset palvelijat ovat tietenkin helppoja kohteita salamurhaajien mahdollisiksi apureiksi. Sir Edward kiitti Osbertia hänen tiedoistaan ja hän tunsi suurta helpotusta, kun tuo nuori aatelismies poistui omahyväisen näköisenä. Ikään kuin keskustelussa olisi ollut hänestä kyse eikä palvelijasta. Vielä hiukan pidempään ja Sir Edward olisi saattanut menettää malttinsa ja motata Osbertia naamaan.

Sir Edward huomasi äskeisen tapaamiseen päätyttyä kellon olevan jo sen verran, että aikaa seuraavaan kohtaamiseen ei ollut paljoa tuhlattavissa. Hän otti vaunut Yardin edestä ja käski ohjaajaa menemään Westminsterin palatsiin, parlamenttitalolle. Matkalla hän pohti kuluneita tunteja. Päivä oli ollut menestyksekäs, mutta vihjettä viimeisestä salamurhaajasta ei ollut saatu. Olisi vain jatkettava töitä sen suhteen. Onneksi oli kuitenkin saatu monia vihjeitä, miten suunnitelma oli toteutettu ja sen selvittyä oli helpompaa löytää siihen osalliset. Seuraava tehtävä olisi sitten löytää viimeinen salamurhaaja Devonshiressa, ottaa tämä kiinni ja sitä kautta saada tiedot Ignacysta ja Sofiasta. Sir Edward ei kantanut huolta muista apureista, nuo kaksi näyttivät olevan kaiken takana. Tosin suunnitelma ei olisi onnistunut tähän saakka ilman sisäpiirin apua, eli heillä oli pakko olla yhteyksiä. Todennäköisesti palvelusväkeen, koska aateliset eivät toimisi sellaisten ulkomaalaisten salamurhaajien kanssa yhteistyössä. Ennen kuin Sir Edward palasi Devonshireen, hän lähti nopeasti parlamenttitalon lähistölle, jossa tapasi varjostajansa, jonka oli asettanut seuraamaan pääministerin sihteeriä. Varjostaja oli parlamenttitalon lähistöllä sihteerin asuun pukeutuneena, hänet oli saatu ujutettua sisään helposti uutena sihteerinä. Varjostaja oli vähän päälle parikymppinen nuori mies, vasta poliisin palvelukseen tullut konstaapelina ja siten mitä oivallisin varjostamaan. Kukaan ei tiennyt hänen olevan poliisia. Sir Edward vaihtoi silmäyksen hänen kanssaan. Sihteeri viittasi hänet sisään ja sisällä yhdessä hiljaisessa käytävässä he saattoivat viimein puhua. ”En ole havainnut mitään Sir, mutta Dretsonilla on harvinaisen paljon rahaa käytettävissään. Näin hänen lyövän eilisyönä runsaasti vetoa yhdessä pikku kapakassa. Mutta mitään konkreettista ei ole vielä kasassa.” Hyvää työtä, jatka varjostusta, kunnes saat jotain konkreettista.” Tämän sanottuaan Sir Edward ja konstaapeli lähtivät eri suuntiin, toinen varjostamaan sihteerin työnsä ohella, toinen tapaamaan pääministeriä. Sir Edwardilla ei ollut mitään todellista asiaa, mutta hänen oli pakko saada jokin veruke näyttäytymiselleen Westminsterin palatsissa. Lordi Robert Cecil oli edelleen johtamassa istuntoa, mutta hän saattoi vaihtaa pari sanaa Sir Edwardin kanssa istuntosalin ulkopuolella. lordi Cecil oli hyvin väsynyt, hallituksen johtaminen ja asioiden salaaminen oli rankkaa. ”Mitä asiaa, niin että keskeytät istunnon?” ”Herra pääministeri, olemme selvittäneet yhden salamurhaajan henkilöllisyyden täydellisesti ja tiedämme nyt koko juonen. Valitettavasti pidän aivan varmana, että salamurhaajilla on ollut apunaan jotain henkilöstöä jostain päin hallintoa ja jopa kuninkaallista perhettä. On sula mahdottomuus, että salamurhaajat tietävät sattumalta prinsessa Beatricen olevan Devonshiressa ja iskevät sinne. Tätä iskua on suunniteltu pitkään ja hartaasti. Lisäksi naamiaiskutsut, jotka oli osoitettu Tanskan kuninkaallisille siepattiin jossain vaiheessa ja lisäksi he ovat aivan pakosta saaneet jostain koulutuksen aatelistavoille, jotta pystyvät niin hyvin sulautumaan joukkoon. Tämä juttu ei ratkea saamalla viimeinen salamurhaaja kiinni, kun kaksi aiempaa on vielä pakosalla. Pyydän lupaa, jotta voin asettaa Beatricen lähipiiriin vakoojan.” ”Sir Edward, pyydät lupaa kuninkaallisen perheen vakoilemiseen. Se on aivan ennenkuulumatonta. Mutta ymmärrän syyn hyvin, joten saat siihen luvan. Tässä tilanteessa on pakko rikkoa normeja. Toivon vain, että kuningatar ymmärtää syynne.” Sir Edward kumarsi ja lähti kävelemään poispäin, lordi Cecil palasi istuntosaliin entistä huolestuneempana tämän juonen mittasuhteista. Sir Edward oli tyytyväinen, mutta hän olisi ollut tyytyväinen kuitenkin. Vaikka lupaa ei olisi tullut, ei hän olisi sitä vaivautunut kyselemään. Kun kyseessä oli valtakunnan turvallisuus, ei lupia kysellä. Sir Edward tiesi kuningasperheellä olevan toki turvamiehet, mutta joskus asiat vaativat poikkeuksellisia toimenpiteitä.

Devonshiressa tunnelma oli tiivistynyt kohtaan, jossa kukaan ei halunnut ottaa vastuuta toisen kuolemasta. Se näkyi siinä, että hiljaa oltiin, vain kyräiltiin toisia. Samassa Omar Hadik ilmoitti, että hän oli varma viimeisen salamurhaajan olevan Marion Manners ja tiputti lapukkeen kulhoon. Tähän vastavetona Marion ja Theresa Chetwynd vastasivat olevansa ihan varmoja hänen olevan salamurhaaja. Lisäksi Theresa sai aikaan hämmästyksen puhumalla: ”Olen suojellut teitä öisin laittamalla jonkun henkilön oveen sellaisen kerroksen vahaa, ettei sitä voinut tiirikoida auki. Olen varma, että ensimmäisenä yönä se toimi. Valitettavasti salamurhaaja taisi sitten vain olla minua ovelampi. Nyt tekin muutamat herrat olette nähneet, mihin nainen voi pystyä. Ei ole myöskään ihme, että perustamani Ulsterin naisten unioni tulee varmasti olemaan vielä merkittävässä roolissa naisten oikeuksien saamisessa.” Niinpä päivä jäi keskusteluksi Omarin ja Marionin syyllisyyden väliltä, kun useat ilmoittivat olevansa varma, että Amelia Fitzgerald ei voi olla syyllinen. Omar tosin kyseenalaisti tämän, mutta vaikka se sai aikaan miettimistä, kukaan ei tarttunut siihen. Niinpä kun ilta koitti, nämä kolme ääntä olivat jääneet ratkaiseviksi. Sir Edward, paikalle juuri saapuneena, otti kulhon ja luki äänet. Ääniä lukiessaan hän myös näki silmäkulmastaan Hawkessin olevan paikalla myös, vartiossa muiden konstaapelien kanssa. Sir Edward havaitsi tilanteen olevan selvä ja kreivi Hadikin olevan huomion kohde äänissäkin. Sitten hän kääntyi surullisesti hymyillen Omar Hadikin puoleen, joka oli hyvin ärsyyntynyt. Hän kuitenkin seisoi ryhdikkäästi ihan sotilaallisen upseerin näköispatsaana, aivan kuin esi-isänsä kenttämarsalkka Hadik oli aikoinaan varmasti seisonut, joksi Omar oli myös pukeutunut. Sir Edward arvosti tätä ryhtiä oman sotilasuransa vuoksi, mutta kuitenkin teki velvollisuutensa. Oletko viimeinen salamurhaaja täällä Omar?” hän kysyi. ”Mitäpä sitä kätkemään. Näen, että mahdollisuuteni ovat nyt menneet. Poliiseja ympäri salia ja kuolen nyt joka tapauksessa. Kyllä, minä olen viimeinen salamurhaajanne ja melkein onnistuinkin tehtävässäni. Vielä tämä päivän, jos olisin selvinnyt, olisin selvinnyt ulos täältä, kun tehtävä olisi sitten ollut selvä. Onnistuin tappamaan prinsessa Beatricen, mutten saanut hänen seuralaistaan, veljeään prinssi Arthuria hengiltä.” ”Hetkinen”, puhui Sir Edward ja osoittaen sanansa Arthur Pagetille, joka oli väittänyt olevansa kuninkaallinen aiemmin: ”Oletko sinä prinssi Arthur, prinsessa Beatricen vanhempi veli?” Arthur Paget nimellä tunnettu henkilö astui esiin. ”Olen prinssi Arthur, Connauhgtin 1. herttua, mutta olen myös kenraali kuten nimikaimani Arthur Paget. Vaihdoimme hieman henkilöllisyyksiämme, jotta voin olla tuntemattomana täällä rakkaan sisarvainajani kanssa. Enhän minä nyt voi koskaan sortua uhriksi jollekin salamurhaajalle.” ”Olisit vain odottanut yöhön Arthur”, vastasi Omar Hadik. Sir Edward oli riemuissaan. Tilanne oli selvä, viimeinen salamurhaaja oli kiikissä. ”Antaudutko suosiolla Omar vai mikä nimesi nyt onkaan?” ”Omar Hadik on toki elossa, iloisena tai ei, Itävalta-Unkarin suurlähetystössä ja ärtyisänä siitä, että hän maansa suurlähettiläänä jäi ainoana suurlähettiläänä Lontoossa kutsutta. Oli leikintekoa napata ne kutsut. Mutta elossa en poistu täältä. Epäonnistuin tehtävässäni, mistä Ignacy on varmasti raivoisaan, mutta tein parhaani. Taistelutoverini tulevat muistamaan minut rohkeana.” Sen sanottuaan Omar otti univormun kankaaseen tehdystä salataskusta pienen tikarin, lyhyt tikari ja todella ohut, silti hyvin terävä. Omar oli nyt tikari kädessään ja kenenkään voimatta estää sujautti sen sydämeensä. Sitten hän lyyhistyi lattialle järkyttyneiden katseiden seuratessa. Sir Edward oli ensimmäisenä tilanteen tasalla. ”Hyvät naiset ja teidän korkeutenne prinssi Arthur, olemme selvinneet tästä. Molemmat salamurhaajat ovat nyt kuolleita. Olette kaikki vapaita lähtemään Devonshiren kartanosta. Konstaapelit käyvät tietenkin hakemassa kultakin lausunnot myöhemmin, voitte palata perheidenne pariin. Niin vieraat purkautuivat ulos salista ja melkein juoksivat ulos kartanosta Lontoon yöhön, jossa olikin jo useita vaunuja odottamassa vieraita. Sir Edward oli varmistanut kyydityksen valmiiksi kullekin vieraalle varalta jo etukäteen, jotta kaikki pääsevät pois Devonshiresta mahdollisimman pian. Vaunut lähtivät liikkeelle vieraiden noustua niihin ja Sir Edward katseli niiden lähtöä. Kun ne olivat häipyneet, hän ajatteli raporttia, jonka toimittaisi pääministerille ja hallitukselle. Jossa hän urheasti löysi kaksi salamurhaajaa, jotka olivat surmanneet prinsessa Beatricen ja Cavendishin 8. herttuan. Sir Edward sanoi hyvästit lady Louisa Cavendishille, jolle oli toimitettu tieto operaation menestyksekkäästä lopusta. Louisa ei nähnyt enää tosin mitään iloa tässä, kun hänen miehensä oli kuollut sitä ennen.

Sir Edward oli juuri saapunut Scotlan Yardin rakennuksen eteen, kun pieni katulapsi, kymmenvuotias poika kasvot tummana noesta ja erittäin likaisena ryysyissä vaatteissa, tuli hänen luokseen arasti kysyen oliko hän Sir Edward. ”Mitä asiaa poika, olet löytänyt etsimäsi? Minä olen Sir Edward Bradford.” Yksi herra ja rouva kysyivät, josko voisin toimittaa kirjeen teille. Kuulemma kiireellinen. Antoivat kokonaisen shillingin siitä hyvästä.” Katupoika lopetti näin lauseensa ja nosti kirjettä. Se oli valkoinen kirjekuori, kannessa luki vain ”Sir Edward Bradfordille, Scotland Yardin päällikölle.” Sir Edward kiitti poikaa ja antoi hänelle toisen shillingin, mistä poika kiitti silmät itkuisina ja iloisina. Sitten Sir Edward meni työhuoneeseensa, avasi kirjeen luki sen sisällön.

”Sir Edward Bradford,
Onnittelemme teitä menestyksestänne Devonshiren kartanossa. Olette selvästi ansainneet asemanne ja samalla tavoin aatelisenne ovat selkeästi hieman rohkeampia kuin odotimme. Mutta voimme taata, ettet vielä ole kuullut meistä viimeistä. Tälläkin hetkellä, kun luet tätä kirjettä, lohduttaudu tiedolla, ettemme ole unohtaneet sinua ja valmistelemme sinulle suurta yllätystä. Kun se on valmiina, koko maailma on kuuleva siitä ja vihdoin asiamme saa nostetta. Haluaisit tietysti tietää, ketä edustamme mutta se on nyt mahdotonta. Asia selviää sinulle aikanaan. Olet myös ollut edistyksellinen muissa tutkimuksissasi, näppärästi selvitit juonemme vaiheet. Lisäksi tiedät meidän vanhat henkilöllisyytemme, olemme nimittäin juuri ne kaksi, joista kerroit muillekin. Kuten sanotaan, olet voittanut ensimmäisen osan, mutta tämä oli vasta alkua.
Parhain Terveisin, Ignacy ja Sofia. Aleksanteri II salamurhaajat”

Sir Edward Bradford istui hiljaa muutaman minuutin. Sitten hän nauroi. Epäonnistuneet salamurhaajat aina pelottelivat ja hän ryhtyi kirjoittamaan raporttia, jonka esittää eteenpäin hallitukselle ja pääministerille. Kuitenkin pieni epävarmuuden kipinä oli hänen aivoissaan hänen kirjoittaessaan raporttia. Scotland Yardin ulkopuolella Lontoo tummeni yön kuluessa. Aamunkoittoon oli vielä aikaa.

Kuva

Kuolleet:
1. päivä: Vampire (Reginald Fitzgerald)-salamurhaaja (pahis)
1. yö: Ankka (George Rodney)-tavallinen juhlija (antiaktiivisuuskuolema)
2. päivä: Marzzuu (Alice Stanley)-tavallinen juhlija
2. yö: Zey (Louisa Acheson)- kuningas
3. päivä: Halima (Kathleen Pelhalm)- tavallinen juhlija
3. yö: jeekaka (Susan Erskine)- tavallinen juhlija
4. päivä: JInmuru (Omar Hadik)-salamurhaaja (pahis)

Eloon jäivät:
Aelina (Amelia Fitzgerald): tavallinen juhlija

Kuva

Violet (Arthur Paget): kuningas

Kuva

horaaneko (Marion Manners): tavallinen juhlija

Kuva

Ropsu (Theresa Chetwynd): suojelija

Kuva

Devonshiren naamiaiset on päättynyt hyvisten voittoon! Onneksi olkoon hvyiksille ja kiitokset kaikille pelaajille. Nyt on lupa tulla jälkipuhumaan omilla tileillä, anonyymitilit voi heittää hukkaan.

Haluaisin seuraavasta asiasta palautetta.
Onko anonyymitilit ollenkaan mielenkiintoinen asia pelissä, pelaisitko uudestaan tämäntyylistä peliä?

Ja tietenkin kommentit ingamesta ovat aina hyvää luettavaa, toivottavasti jaksoitte lukea ne. Oli ilo kirjoitella niitä. Yötapahtumat tulevat myöhemmin.

Kiitokset kaikille pelaajille vielä kerran, sana on nyt vapaa. Toivottavasti nautitte Devonshiren naamiaisista.

Kaikki kuvat ovat Creative Commons kuvia National Portrait Gallerysta, alkuperäiset löytyvät osoitteesta:
https://www.npg.org.uk/collections/search/set?set=515&wPage=0

Historialliset nimet henkilöistä ja muut mielenkiintoiset tiedot tietenkin wikipediasta. En jaksanut tehdä kunnollista tieteellistä tutkimusta tätä varten. Henkilöiden nimet ovat pääasiassa oikeita historiallisia henkilöitä, jos henkilöstä mainitaan enemmän kuin sukunimi, lukuunottamatta John Ketwickia.

PJ kiittää ja kuittaa tältä erää.
Viimeksi muokannut Pyramidi päivämäärä 01.03.2019 18:38:32, muokattu yhteensä 3 kertaa
Avatar
Pyramidi
Kyläläinen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.11.2014 11:14:22
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 2

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Violet » 28.02.2019 23:18:03

There can be only one, Zey :>
Paras hyvis, aktiivisin kyläläinen & paras varapelaaja kepit vuodelta 2014
Avatar
Violet
Mafioso
 
Viestit: 1387
Liittynyt: 15.11.2013 07:17:57
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 14

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Vampire » 28.02.2019 23:21:34

Haluan kommentoida mun lynkkausta; joo, tiedän, että ekan päivän epäilyt on välillä mitä sattuu, mutta se ei uppoa mun kaaliini, että lähdetään hyvismäistä pelaajaa äänestämään, koska tämä ei ole äänestänyt... siinä kohtaa mua oli kuitenkin tainnut useampi pitää hyvismäisenä, joten Louise-Zeyn ajojahti mun perääni v*tutti ihan sairaasti. Ymmärtäisin lynkkauksen tilanteessa, jossa oisin oikeasti tehnyt jotain epäilyttävää, mutta en siinä tilanteessa, kun lähdetään lahtaamaan hyvismäistä pelaajaa äänestämättömyyden takia. Saatoin hieman sadatella asiaa Jinmurullekin, koska stna. Satuin vielä oleen junassa siinä kohtaa, joten mulla ei käytännössä ollut mitään mahdollisuutta puolustautua (olin just tulossa mun määränpää-asemalle), plus tuohon ei ois voinut käytännössä puolustautua mitenkään, koska epäilyperusteet oli tasoa ”wtf”. Koska se, että mä kummastelen asioita tai teen nostoja toisten viesteistä ei automaattisesti tarkoita, että pidän heitä niin pahismaisina, että kokisin äänestämisen olevan perusteltua. Että oli kyllä naurettavin perustelu ikinä, mitä oon kokenut juonarihistoriani aikana.

Eniten mua ehkä turhauttaa sinällään se, että aina kun koitan comebackia, niin sitten tapahtuu jotain, joka saa epäilemään, että onko Kylässä pelaaminen enää mun hommaani ollenkaan. Ymmärrän kyllä, jos ekana päivänä epäillään huterista syistä, mutta kun tuossa ei ollut mun mielestä edes sitä huteraa syytä. Anonyymitileistä kyllä tykkäsin, ei siinä mitään, koska ei ollut mahdollisuutta metapeliin ja itse pääsin vähän ingamettamaan.

Onnittelut hyviksille! /Vampire out.
心配ないからね。
Avatar
Vampire
Kepitetty kyläläinen
 
Viestit: 511
Liittynyt: 15.11.2013 00:56:15
Paikkakunta: Pohjois-Karjala
Kotiyhteisö: FinFanFun
Palkinnot: 8

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Aelina » 28.02.2019 23:23:32

Kiitos PJ:lle pelistä, ingamet olivat tosi kivoja. Anonyymitilit olivat ihan kivoja myös, itsellä ei kummemmin herännyt ajatuksia puolesta tai vastaan. Miksen pelaisi uudestaankin. Alkuun huvitti vähän, että Ameliassa ja Aelinassa on yhden kirjaimen ero.
Avatar
Aelina
Kyläläinen
 
Viestit: 1005
Liittynyt: 14.06.2018 12:18:04
Paikkakunta: Oulu
Kotiyhteisö: Finfanfun
Palkinnot: 1

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Jinmuru » 28.02.2019 23:29:03

Juuh jooh. Oli aika toivoton olo sen jälkeen ku tuurilla saitte Vampiren hengiltä :'D Mulla ihan rehellisesti loppu tuollon 1. päivänä aika, mutta parempi näin, ku sain vähän luottoa jatkoon :D

Hoksasko kukaan et Omar olin minä? Yritin olla mahollisimman epä-Jinmurumainen, ku aattelin et anonyyminä ois helpompi huijata, ja harmitti vähän ku kukaan muu ei näyttäny ainakaan tekevän tehä samaa ;_;

Oliks Violet paikalla nyt illalla, unohitko äänestää vai päätitkö olla äänestämättä/osallistumatta peliin? :D Mietin vaan et oisko mulla ollu mahiksia, jos oisit ollu paikalla. Entä Ae?

En ois kyl Violetia arvannu kuninkaaks, mikä vähän ärsyttää :D Ketä suojelija suojeli ku tapoin Susanin? Hauska muuten nähä Ropsusta pitkästä aikaa! (Vaikka olitki anonyymi XD)

// Vampire väliin. Harmitti sun puolesta, ku olit selvästi innokkaampi pelaaja ku mää, ja ois voinu mennä peli ihan eri tavalla jos vaikka mää oisin kuollu ja sää jääny eloon :( Mut oli kiva silti pelata sun kanssa, sori ku musta ei ollu sun pelastajaks ;_;

Pyralle kiitos ingameista! :3
Kunpa voisin tatuoida taivaan iholleni
Avatar
Jinmuru
Kyläläinen
 
Viestit: 1105
Liittynyt: 03.02.2014 17:06:38
Paikkakunta: Oulu
Palkinnot: 6

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Pyramidi » 28.02.2019 23:36:08

Yönimet:

1. yö:
pahikset: Louisa
suojelija: Louisa (varanimi Susan)

2. yö:
pahikset: Louisa
suojelija: Amelia (varanimi Marion)

3. yö:
pahikset: Susan
suojelija: Marion (varanimi Susan)
Avatar
Pyramidi
Kyläläinen
 
Viestit: 228
Liittynyt: 13.11.2014 11:14:22
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 2

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Horaaneko » 28.02.2019 23:40:26

Kiitti pelist PJ:lle ja muille! Mä tykkäsin anonyymitileist, ehk oisin tykänny viel enemmä jos oisin jaksanu yrittää pysyy anonyymina mut ku muutki alko lipsuu nii en jaksanu enää :D Ehk ens kerral, sellanenki peli ois kyl kiva pitkäst aikaa mis niit anonyymitilei pitää arvailla.

Jinmuru mä en kyl hoksannu yhtää et se olit sä 0:< Hyvi vedetty hei! En kyl osannu arvaa ketää muutakaa lol

Harmi Vampire et jäi ikävä fiilis :\ Tho, ekat päivät on ekoi päivii, varsinki näi hiljases pelis mun mielest toi sun lynkkaus ei ollu sellast mitä ei oltais ennenki kyläs nähty. Onha se ikävää et tiputetaa tyhmist syistä mut nii, jonku pitää aina tippuu ja joskus ne perusteet vaa ei oo hyvii.

Mikä ihmee idea tos kuningasesiintulos muute oli takana :'D
voi veljet
Avatar
Horaaneko
Kyläläinen
 
Viestit: 415
Liittynyt: 15.11.2013 11:34:05
Paikkakunta: Voi pojat
Palkinnot: 3

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Aelina » 28.02.2019 23:55:04

Mietin torstaina, että jos kävisin perjantaina kommentoimassa ja äänestämässä. Kuitenkin jotenkin olin taas nukkumassa, kun päivä loppui...

Olisin kyllä varmaan äänestänyt Omaria. Ihan siitä syystä, että Marionia tosiaan ei vaikutettu haluavan yrittää pelastaa + Omar vaihtoi äänensä. Mutta olisin kyllä halunnut vielä selata viestit läpi. Lisäksi pohdin tuota, että Omar alkoi vähän valmistella myös minun lynkkaamistani. Ihan kuin varautuisi siihen, että nyt lynkataan Marion ja seuraavana Amelia. Pahiksena näin olisi tosiaan ollut pakko tehdä, koska muuten lynkattavat olisivat loppuneet kesken. Marion taas valmistautui vain yhden henkilön lynkkaamiseen, eli oli varma lynkkauksen kohteesta.

Mulle on vieläkin ihan mysteeri, miksi mua pidettiin niin varmasti hyviksenä. Olisin lynkannut itseni jo ensimmäisenä päivänä - ja jokaisena päivänä ensimmäisen jälkeen.
Avatar
Aelina
Kyläläinen
 
Viestit: 1005
Liittynyt: 14.06.2018 12:18:04
Paikkakunta: Oulu
Kotiyhteisö: Finfanfun
Palkinnot: 1

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja jeekaka » 01.03.2019 06:15:08

Hei oon nyt vähän loukkaantunut täällä kun mun mielestä mulla oli jopa ihan hyvät perustelut Vamin äänestämiseks eka päivänä :----D Niistä parista "tosi hyvä pointti Louisalla" viestistä tuli sellainen olo, että voisko olla että tiedostamattaan peesaa vahvaa pelaajaa, jonka tietää hyvikseksi. Mulle Louisa oli siinä vaiheessa (yllättäen) yksi pelin epäilyttävimmistä hahmoista :D Ei mulla koskaan ole noin hyviä perusteita XD

Kolmantena päivänä olin ihan varma, että Arthur on toinen kuningas. Zey ei ois ikinä kylkimyyränny Ameliaa niin paljon jos se ois (se on niinkuin mä jne :D), ite en ollu ja muita Zey olikin jo äänestänyt. Mietin pitäiskö mun sanoa että jos oisin suojelija niin suojelisin sitä, tai claimata ite kuningas (ois ehkä menny läpi jos mut oli tunnistettu XD). MUTTA UNOHDIN KOKO PELIN. Ehkä parempi niin :D

Omaria en ois ehkä ite.osannu epäillä :D Ehkä siks että tunnistin Horaan ja vainoharhat iski. Muuten tunnistin vaan Zeyn, Violetin ja Marzzuun. Aelinaa luulin jostain syystä Jinmuruksi, varmaan Zeymurun takia :DD
Avatar
jeekaka
Kyläläinen
 
Viestit: 915
Liittynyt: 17.07.2017 16:12:42
Palkinnot: 3

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Horaaneko » 01.03.2019 10:33:36

Jeekaka mä voin vannoo et jos olisin ollu pahis täs pelis olisin pysyny niiin anonyymina ku mahollist, iha vaa sen takii et en ois saanu niit vainoharhoi niskoilleni :----D
voi veljet
Avatar
Horaaneko
Kyläläinen
 
Viestit: 415
Liittynyt: 15.11.2013 11:34:05
Paikkakunta: Voi pojat
Palkinnot: 3

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Marzzuu » 01.03.2019 10:42:05

Kiitokset pelistä kaikille ja kiitos PJ-Pyramidille! :)

Zey ei pettäs mua vaikka olis peitenimeltään Paavi :D Jin onnistui ihan täysin huijaamaan mua
Marzzuu on marzzuuheimon ainoa jäsen, tunnusmerkkinä tuulentuivertamat vaaleanruskeat hiukset, joita jotkut sanovat punaisiksi, pieni koko, pelokkuus portaissa/liukuportaissa, iloinen perusilme, puheliaisuus varautuneisuuden jälkeen ja kömpelöt liikkeet.
Avatar
Marzzuu
Kyläläinen
 
Viestit: 562
Liittynyt: 09.08.2016 14:31:29
Paikkakunta: Espoo
Kotiyhteisö: FinFanFun
Palkinnot: 1

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Ropsus » 01.03.2019 14:52:40

Olipas kiva pelata pitkästä aikaa! Kiitokset kanssapelaajille ja PJ:lle varsinkin hienoista päivän alotuksista ja lopetuksista!

Anonyymius oli ihan kivaa, ku en oo pitkään aikaan pelannu, ni oli jotenki matalampi kynnys lähteä mukaan :D En myös missään vaiheessa tienny yhtään et kuka on kuka ja ketä on ees mukana, kun viime pelistä on aikaa, ni oli aina mielenkiintonen yllätys kuka naamioiden takaa paljastuu.

Aattelin, että nyt lähen aktiivisella otteella mukaan, mutta se vähän kariutui koska elämä plus tajusin ekan äänen saatuani että niin, oon muuten suojelija, pitäs vissiin yrittää pysyä hengissä, mutta oli silti hauskaa! En muistaakseni oo koskaan aiemmin ees pelannu suojelijaa, ni oli kyllä pikkaset paineet :D

Siinä muuten kun Susan kuoli, niin harmitti vietävästi kun pitkään mietin, että suojelenko häntä vai Marionia, mutta lopulta päädyin sit tietty just väärään :DD Mutta voitto tuli, joten se lohduttaa!
Let's go poke it with a stick!
Avatar
Ropsus
Kyläläinen
 
Viestit: 91
Liittynyt: 15.11.2013 08:34:24
Paikkakunta: Joensuu

Re: Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!

ViestiKirjoittaja Halima » 01.03.2019 19:12:06

Mulla oli tässä pelissä sama ongelma kuin muutamassa aiemmassakin: ajan ja motivaation puute. Lisäksi täytyy sanoa, että mä en kyllä erityisemmin nauttinut tästä anonymiteettiydestä. Oli vaikea etsiä pahiksia kun ei kunnolla erottanut henkilöitä toisistaan, eikä tiennyt miten kukakin on ennen pelannut. Lisäksi tässä oli se ongelma, että kun olin yleensä kuitenkin Halimana kirjautunut sisään, niin parikin kertaa jätin kirjoittamatta jonkun lyhyehkön vastausviestin, kun en jaksanut kirjautua ulos ja sisään ennen viestin kirjoitusta. Ja kerran oikeasti kirjoitin peliin Halimana. Että eihän tää nyt taas ihan putkeen mennyt. :D

Kiitos kuitenkin pelistä, peli oli hyvä ja nämä ongelmat johtuivat omasta motivaationpuutteesta.
Avatar
Halima
Ylläpitäjä
 
Viestit: 1676
Liittynyt: 22.02.2016 20:02:26
Kotiyhteisö: Kylä
Palkinnot: 14

EdellinenSeuraava

Paluu Hautausmaa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron