2. yöDevonshiren kartanossa ilta oli jo pitkällä ja useat nukkuivat syvää unta sen jälkeen, kun viaton Alice oli niin brutaalisti ammuttu heidän edessään.Sir Edward ei tällä kertaa yöpynyt siellä, sillä hän oli tällä hetkellä osallistumassa John Ketwickin ruumiinavaukseen Scotland Yardin tutkimushuoneella. Hänen seurassaan oli oikeuslääkäri, joka suoritti koko toimenpiteen sekä mukana Hawkess. Miehen ruumis, joka oli kerran ollut John Ketwick. makasi peltipöydällä selällään, kun oikeuslääkäri suoritti varmoin käsin tätä toimenpidettä ja sisäelin toisensa jälkeen käytiin läpi. Ei mitään erikoista, ainoastaan hieman merkkejä varhaisessa iässä koetusta aliravitsemuksesta, mikä viittasi köyhään väestönosaan. Sir Edward alkoi tuntemaan pientä epätoivoa. Nyt ei tästäkään ollut apua, mutta hän oli saanut viestin pian Alicen ampumisen jälkeen, että pääministeri halusi tavata. Hawkess herätti päällikkönsä näistä mietteistä pohtimalla ääneen: ”Sir, tämä vaikuttaa selvältä liiallisten välikäsien poistamiselta. John tarvittiin sisäpiirin apurina Devonshireen todennäköisesti väärennetyillä suosituksilla, mutta kun alkuperäinen salamurha epäonnistui, heidän oli pakko poistaa hänet elävien kirjoista. Uskon, että kaksi alkuperäistä salamurhaajaa alkoi nähdä ulkopuolisen apurin turhana taakkana ja hankkiutuivat hänestä eroon.” ”Olet oikeassa Hawkess, vaikuttaa selvästi tältä. Ei kuitenkaan pidä uskoa ensimmäistä selitystä suoraan. ”Ei tietenkään Sir”, Hawkess vastasi ja oli sen jlkeen hiljaa nolostuneena tästä päälliköltään saamalta muistutuksesta. Sir Edward puhui sitten oikeuslääkärille, joka oli alkanut kursia ruumista taas kasaan. ”Mikä on loppumietintö, kuolinsyy?” Oikeuslääkäri keskeytti ompelemisen ja katsoi muistiinpanojaan sivupöydällä, paperilehtiötä täynnä sekalaista tekstiä. ”Ollut kuolleena monta tuntia löytöajankohtaan mennessä, ruumis oli täysin kylmä. Toisaalta ei vielä mitään tuholaisia, joten arvioisin päivän tai pari. Kuolinsyy oli yksinkertainen, luodinreikä takaraivossa. Kaivoin luodin pois aivoista ja se oli normaalista palveluspistoolista koko Britannian imperiumin alueelta,Webley Mk 1.” Sir Edward oli harmistunut tästä tiedosta ja mietti äänen:” Sen perusteella ei voi päätellä oikein mitään, koska se on käytössä kaikkialla Britannian imperiumin alueella. Kertoo vain sen, että salamurhaajilla on jotain suhteita viranomaisverkostoihin jossain päin imperiumia tai sitten he ovat varastaneet aseet. Kiitos tästä tuokiosta oikeuslääkäri, palaamme ehkä asiaan myöhemmin. Nyt on muuta tekemistä. Hawkess ja Sir Edward poistuivat ruumishuoneelta ja jatkoivat matkaa Westminsterin palatsille, jonne Sir Edwardin audienssi oli sijoitettu. Sir Edwards oli saanut tiedon tästä tapaamisesta pian illan tapahtumien jälkeen ja aavisti olevansa pulassa. Pääministeri ei huvikseen puhunut poliiseille, edes heidän päällikölleen.
Lordi Robert Cecil, pääministeri, odotti pienessä toimistossa parlamentin rakennuksen pohjakerroksessa. Hawkess ei ollut ennen käynyt täällä, joten hän ei tiennyt missä päin mitäkin on, kun hän kulki Sir Edwardin perässä yhden sihteerin opastamana pääministerin toimistoon. Vaikka oli yö, väkeä liikkui silti. Imperiumia hallitessa ei ollut lepotaukoja. Pääministeri istui pöydän ääressä, hän oli arviolta noin 70 vuotias mies, pitkä parta ja ankarat kasvot, pukeutunut tummaan pukuun ja valkoiseen solmioon. ”Sir Edward Bradford, Scotland Yardin päällikkö ja konstaapeli Hawkess”, esitteli sihteeri heidät ja lähti pois. Hawkess siirtyi toimiston ulkopuolelle päällikkönsä viittauksesta, neuvottelu olisi kahdenkeskinen. ”Hyvä kun pääsitte paikalle Sir Edward, kaipasinkin jo sinua. Miten sujuu operaatio?” Mikä tarkoitus tällä on, herra pääministeri?”, kysyi Sir Edward. Pääministeri vastasi: ”Tämä sinun operaatiosi on saanut hallituksen varpailleen. Yksi ministereistäni kuollut salamurhaajien toimesta ja ette ole vielä saaneet heitä kiinni.” ”Anteeksi herra pääministeri, mutta saimme kiinni toisen heistä.” ”Tiedän, mutta se ei vielä riitä. Teidän on löydettävä se toinen salamurhaaja, keinolla millä hyvänsä.” ”Teemme parhaamme koko ajan, suurin osa konstaapeleista vahtii Devonshiren kartanoa, jossa viimeinen salamurhaaja on ansassa.” ”Hyvä niin päällikkö, mutta sinun pitää tehdä enemmän. Onko sinulla uutta kerrottavaa?” ”Kaikesta päätellen salamurhaajia oli viisi, joista kaksi on kuollut. Jäljellä on kaksi venäläistä karkuteillä sekä yksi tuntematon. ”Entä kuolleet?” ”Toinen oli englantilaista rahvasta, todennäköisesti vain palkattu apuri. Toisen synnyinperä on vielä tuntematon. Tutkimme koko ajan, kuka Reginald Fitzwilliamia esitti ja missä oikea Reginald on tällä hetkellä.” ”Miten selität tämäniltaisen tempun?” ”Se ei ollut temppu, vain puhdas vahinko herra pääministeri.” ”Vahinko ei tuota kuollutta aatelisnaista.” ”Minä annoin luvan ampumiseen, koska rouva Stanley ei liikkunut mihinkään ja käyttäytyi uhkaavasti.” ”Se ei ole vielä hyvä syy päällikkö, mutta saat aikaa. Mutta jos tuloksia ei tapahdu, on sinun pestisi Scotland Yardin päällikkönä pian ohi.” ”On mahdollista, että hän oli toinen salamurhaaja. En tosin usko siihen, mutta olen varma, että löydämme viimeisenkin soluttautuneen salamurhaajan parin päivän sisään.” Toivotaan niin Sir Edward, voitte nyt poistua.” Sir Edward lähti toimistosta, kun pääministeri kääntyi taas papereidensa puoleen, viittasi odottaneen Hawkessin mukaansa ja lähti pois parlamentista. ”Miten sujui sir”, kysyi Hawkess. ”Olisi voinut mennä paremminkin, mutta olen vielä päällikkösi. Aikaa en tosin tiedä. Samassa konstaapeli juoksi heitä vastaan, kun he kulkivat ulos parlamentin ovista ja puhui nopeasti, selvästi hengästyneenä: ”Sir, löysimme Reginald Fitzwilliamin.
Reginald Fitzwilliam, tarkalleen samannäköinen kuin häntä esittänyt salamurhaaja, makasi valkoisella vuoteella sairaalassa. Hän näytti hyvin huonovointisesta päätellen vapinasta jäsenissä ja punaisista silmistä. ”Diagnoosi?”, kysyi Sir Edward lääkäriltä. Lääkäri vastasi: Hän on ollut tokkurassa jo muutaman päivän. Sanoisin, että hänet on huumattu perusteellisesti oopiumilla tai jollain muulla huumaavalla aineella. Voi toipua, mutta voimakas yliannostus. Emme tiedä, onko aivotoiminta kunnossa ennen kuin hän herää.” Mistä löysitte hänet”, Sir Edward kysyi konstaapelilta, joka oli toimittanut uutiset. ”Sir, kuulin että rikoskomisario Lestrange löysi hänet kiinalaiskorttelista, oopiumluolasta yhden ratsian mukana. Paikan omistaja oli täysin oopiumtokkurassa ja voi kestää hetki ennen kuin komisario voi kuulustella häntä. Parin paikassa olleen asiakkaan mukaan Reginald oli ollut siellä muutaman päivän, hänelle oli jatkuvasti annosteltu oopiumia.” Sir Edward oli täysin raivoissaan. Taas hyödyttömiä silminnäkijöitä ja ainoat, joilla voisi olla tietoa ovat täysin muilla maailmoissa. Oli kuitenkin pakko keksiä jotain ja Sir Edward jatkoi kyselemistä: ”Entä lähiseudun asukkaat, saitteko mitään irti?” ”Kyselimme hieman, mutta paikalliset olivat tietenkin hiljaa. Kertoivat vain parin miehen kantaneen liikkumattoman henkilön sisään noin kolme päivää sitten, joka sopii teidän aikatauluihin.” ”Totta, Reginaldin aikataulussa oli aukko muutamaa päivää aiemmin, paria päivää ennen juhlia, joissa oli ollut salamurhaaja hänenä esiintyen. Hänet on siepattu ja vaihdettu silloin ja kätketty Chinatowniin”, totesi Sir Edward. Hawkess jatkoi tästä: ”Mikä johtaa siihen tulokseen, että takana on useampia kuin nämä viisi henkilöä..” Sir Edward ymmärsi tämän merkityksen heti ja pelkäsi mitä tuleman piti. Viisi ammattimaista salamurhaajaa maassa oli huolestuttavaa, mutta kun siihen lisätään avustajia saadaan jo järjestäytyneempi yhdistelmä, mikä oli vielä pahempi ajatus. Oli pakko saada ainakin yksi salamurhaaja kiinni elossa tai tästä jutusta tulisi hyvin pitkä ja huolestuttava. Ottaen huomioon salamurhaajien taidot ja valmistautumisen, Sir Edward kummasteli vain sitä miksi Devonshiren naamiaisjuhlat. Oliko Spencer Cavendish sittenkin kohde muiden aatelisten ohella eikä mikään vahinkotappo? Sir Edward päätti antaa jutun olla hetken, huomasi väsymyksensä ja palasi Hawkessin kanssa vielä Devonshireen, jossa molemmat menivät nukkumaan.
Aamu valkeni Devonshiressa ja Sir Edwards heräsi piristyneenä muutaman tunnin yöuniltaan ja huomasi kellon olevan vasta kuusi aamulla. Hän kuitenkin lähti keittiötä kohti, missä huomasi pääkokin ja hänen avustajiensa olevan jo täyden työn touhussa. Sir Edward pyysi jotain syötävää kokilta, mutta tämä sanoi ettei mikään ole vielä valmis. Hän joutuisi tyytymään eiliseen aterioihin. Sir Edwards hyväksyi tämän ja söi tuota pikaa paahtoleipää ja munia. Saatuaan pikaisen aamiaisensa valmiiksi hän huomasi kellon olevan jo seitsemää ja olevan aika herättää vieraat. Hovimestari Horne myös käveli jo pirteänä kohti vierassiipeä valvoakseen, että herätys sujuu ajallaan aamiaisen kera. Samat sisäköt kantoivat aamiaistarjottimia kohti vierashuoneita, kun yksi sisäköistä kirkaisi kovaa ja kuului sama tutuksi tullut ääni, kun tarjotin tuomisineen putoaa lattialle ja lasit ja lautaset hajoavat sirpaleiksi. Muut vieraat ovat vasta syömässä kuullessaan tämän ja ymmärtävät hyvin tämän tarkoittavan sitä, että taas joku on kuollut. Sir Edward käskee vieraat syötyään heti juhlasaliin, samaan paikkaan. Sitten Sir Edwards viittaa mukaansa talon rouvan lääkärin, joka on ollut vilkaisemassa lady Cavendishin vointia, koska poliisin lääkäri ei ole vielä paikalla. Nyt on nopeus tärkeää, joten ei ole aikaa odotella. Sir Edwards näkee sisäkön, nuoren tytön punaisilla hiuksilla itkevän. Hiukset ovat nutturalla ja hän nyyhkii hilkkansa kankaaseen. Hovimestari ja toinen vanhempi naispalvelija pitävät huolta tytöstä. Sir Edwards astuu huoneeseen ja näkee heti mitä on tapahtunut. Pienessä vierashuoneessa sängyllä makaa ruumis aivan verisenä. Sir Edwards tunnistaa heti vainajan olevan lady Louisa Acheson, joka oli kerännyt huomiota viime päivinä agressiivisella käyttäytymisellään. Matto on lattialle pudonneen aamiaisen peitossa ja sirpaleiden täplittämä. Kuitenkin huomio kiinnittyy suoraan seinään, jossa erottuu isolla punaisella tekstattuna merkit :p. ”Mitä mieltä olet lääkäri, onko sinustakin tämä verellä merkitty?” Lääkäri tutkii punaisen vereltä näyttävän aineen, kosketti sitä ja ilmaisi olevansa samaa mieltä. ”Tuntuu vereltä, vielä hieman kosteaakin. Ruumiista toteaisin myös, ettei ole vielä kangistunut, joten surma ei tapahtunut kuin korkeintaan muutama tunti sitten. Kuolinsyy terävä pisto suoraan sisäelimiin, arviolta aktiivisten verisuonien kohdalle. Sanoisin, että vuotanut kuoliaaksi.” Sir Edward katsoi taas merkkejä seinällä. Hän ei voinut ymmärtää, minkä vuoksi Louisa oli viime töikseen merkinnyt tuollaista, hän sen oli tehnyt päätellen verisestä kädestä. Omalla verellään merkannut pari merkkiä seinään, kun on kuolemaisillaan. Se ei vain käynyt järkeen. ”No, ainakin hän sai pitää viimeisillä hetkillään hauskaa, vieläpä tavalla jota kukaan muu ei ymmärrä", totesi Sir Edwards ja jätti lääkärin ja paikalle tulleen Hawkessin parin muun konstaapelin kanssa hoitamaan muodollisuudet loppuun.
Sir Edwards käveli kohti juhlasalia ja saapui sisään, kun vieraat olivat siellä jo istumassa, osa seisoi ja hiljalleen keskustelemassa. Sir Edwards astui salin keskelle ja ilmoitti: ”Louisa Acheson kuoli aamulla, salamurhaajan tappamana kaiketi, koska kukaan muu tuskin tappaa ihmisiä täällä tikareilla. Nyt näette, että tämä ei ole leikinasia. Teidän on pakko auttaa meitä selvittämään tämä tapaus. Sir Edwards katsoi seitsemää vierasta, joista tiesi yhden olevan salamurhaaja. Hän katsoi tuimasti, mutta turhaan, kukaan ei tunnustanut tekojaan. Sir Edwards tyytyi lopulta vain siirtämään kulhon pöydälle kertoen samat sanat kuin aiemminkin. Oli aika löytää viimeinen salamurhaaja. Muut vieraat katsoivat järkyttyneinä toisiaan, kun niin iloinen ja aktiivinen jumalatar Minervaa esittänyt lady Louisa Acheson ei nyt ollutkaan heidän joukoossaan. Hawkess saapui pian saliin etsien päälikköään. Hän näki Sir Edwadsin olevan lähtemässä ja sanoi ”Sir, löysimme jotain uutta, viestin salamurhaajalta.” Sir Edwards tuli lähemmäs ja näki Hawkessin pitävän paperilappua, jossa luki ”One down, one to go.” Sir Edwards ymmärsi heti näiden sanojen merkityksen. Salamurhaajat olivat olleet täällä kahden tai kolmen kohteen perässä, joista yksi oli nyt kuollut. Ei kuitenkaan ollut mitään vihjettä Sir Edwardsille tietää kuka tämä toinen kohde oli. Hän vain toivoi, että Louisa Achesonin ruumiinavaus voisi paljastaa vihjeen tappajasta tai toisesta kohteesta. Hän aavisti tämänkin olevan aika varmasti turhaa, sillä jos Louisa oli tietänyt toisen kohteen, ei hän olisi jättänyt murhaajalleen mitään merkkiä. Voisiko nuo vainajan piirtämät merkit viitata siihen, että Louisa oli tietänyt salamurhaajan olevan perässään ja siksi pilaili. Sir Edwards tiesi, että tästä päivästä tulisi merkityksellisin päivä aikoihin, nyt oli entistä tärkeämpää löytää salamurhaaja.
Kuolleet:1. päivä: Vampire (Reginald Fitzgerald)-salamurhaaja (pahis)
1. yö: Ankka (George Rodney)-tavallinen juhlija (antiaktiivisuuskuolema)
2. päivä: Marzzuu (Alice Stanley)-tavallinen juhlija
2. yö: Zey (Louisa Acheson)- kuningas
Poissaolot:Ei kukaan
Puhepakot:Kaikilla
3. päivä alkaa nyt ja päättyy erinäisten kiireiden vuoksi sunnuntaina 24.2. kello 21.00