Devonshiren naamiaiset- naamiaiset pelastettu!
Lähetetty: 11.02.2019 20:38:55
Devonshiren naamiaiset
PJ: Pyramidi
VPJ/APJ: Joku, joka ei pelkää tulevansa salamurhatuksi
Pelityyppi: Erikoispeli (anonyymipeli)
Pelaajamäärä: 11
Äänestystapa: UÄ
Pelimode: Niacin - konstaapeli 1800-luvulta
Eletään vuotta 1897 ja Lontoossa Bin Ben on juuri kumahtanut 10 kertaa. Päivä on jo pitkällä ja sen myötä edessä ovat suuret juhlat. Suuremmat kuin koskaan nähty ja jotka tullaan takuuvarmasti muistamaan suurimpina juhlina mitä tänä vuonna koskaan järjestettiin. Ympäri maailmaa brittiläinen ja ulkomaalainen aatelisto ovat kilpailleet saadakseen kutsun. Haluttu tapahtuma kaikille, mutta vain 700 kutsua jaettiin. Ei siis lainkaan ihme, että kilpailu kutsuista oli niin kovaa ja armotonta, että ilman kutsua jäänti tulkittiin henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja sai aikaan vuosien riidan. Lisäksi vanha aatelisto yritti vielä kaikin voimin saada aikaan eräänlaista yhtenäisyyttä jättämällä nousukasaateliston ulos. Tämäkin aiheutti hieman katkeruutta. Mutta voi pojat millainen pukuloisto tullaan tänä iltana näkemään. Teema on historia ennen vuotta 1815, joten valinnanvapautta on ollut laajasti asua suunnitellessa. Ja voitte olla varmoja, että minä, Britannian kirjeenvaihtaja New York Timesista, tulen seuraamaan juhlan alusta loppuun. Koska kyseessä voi hyvinkin olla viimeisiä loistokkaita naamiaisia koskaan, tulette näkemään kaikki hienoimmat kuvat. Kuvaamisen on saanut tehtäväkseen kuninkaallinen valokuvaaja James Lafayette, jolla tulee olemaan oma telttansa kartanon pihamaalla. Siellä jokaisen vieraan pukuloisto tullaan tallentamaan kautta aikojen hienoiksi valokuviksi. Tähän päättyy aamupäivän reportaasini Lontoosta, joka valmistautuu suuriin namiaisiin Viktorian timanttihääpäivän kunniaksi. Lukijat kotimaassani lukevat tämän tosin vasta kun juhlat on jo pidetty. Tätä se matkustuksen hitaus tuottaa. Eilisen uutiset huomenna.
PS: Viimeisen kertauksemme juhlien järjestämisestä kerroimme, että juhlien emäntä Devonshiren herttuatar jätti Saksi-Coburg-Gothan herttuan, Alfredin eli kuningatar Viktorian toiseksi vanhimman lapsen, ja tämän puolison herttuatar Marian kutsutta. Kun Devonshiren herttuatar kysyi heiltä: ”Tuletteko juhliini” vastaus oli jäätävä ”Takuulla emme”. Onko kyseessä vuosien riita, ken tietää?
Tämän katsauksen tulevaan suurtapahtumaan tarjosi vanha tuttu ulkomaanreportterinne.
Devonshiren kartano on suuressa loisteessa. Juhlia on järjestetty pitkään ja oli jo nähtävissä kuinka jonot muodostuivat. Herttuatar tervehti puolisonsa kanssa jokaista vierasta henkilökohtaisesti ja oi kuinka häikäisevä herttuatar Louisa onkaan pukeutunut Palmyran kuningatar Zenobiaksi. Hänen puolisonsa on selkeästi vähemmän innoissaan, sillä hänen keisari Kaarle V:n pukunsa ei ole läheskään yhtä häikäisevä kuin hänen puolisonsa. Mutta pukuloistoa kelpaa ihailla ja jokainen aatelinen Britanniassa ja ulkomailla odotti kovasti kutsua tähän suuren naamiaisjuhlaan. Jono menee hitaasti ja jokainen vieras saa kunnian kätellä ja tervehtiä herttuatarta ja herttuaa. Koko kartano on täynnä väkeä ja sitä on niin paljon, ettei kukaan tiedä kuinka paljon. Väen lukumäärä voi olla hyvinkin kaikkea paristasadasta muutamaan tuhanteen. Näille kaikille ei edes ruoka riitä varmaankaan, mutta kuka on täällä ruoan takia. Syy, minkä vuoksi juhliin tullaan, on pitää hauskaa ja osoittaa että suvulla on tarpeeksi suhteita, vaikutusvaltaa ja rahaa, jotta kutsu irtoaa. Kutsuttakin sisään yritetään, mutta heidän kohtalonaan on vain päätyä ulos heitetyksi. Ja oi niitä onnettomia, jotka yrittävät päästä kunniavieraiden joukkoon kehnoilla arvoilla, sillä heidän kohtalonaan olisi vain päätyä ulos koko juhlista. Aateliston jäsenten, kun pitää tietää tarkka nokkimisjärjestys. Kuri on tiukka, siitä pitää huolen muutama kymmenen konstaapelia, jotka on palkattu pitämään huoli juhlan sujuvuudesta ja näitä kävelee ympäri kartanon rajoja pitäen ulkopuoliset loitolla. Näin tämä korea kartano on sonnustautunut juhlakuntoon.
”Oi kuinka ihanaa nähdä teitäkin. Kuulimme, ettette päässeet lähtemään Tanskasta tänne, mutta me olemme niin iloisia Spencerin kanssa, että pääsitte sittenkin tulemaan. Tervetuloa takaisin Britanniaan teidän korkeutenne prinsessa Maud ja toivon, että viihdytte juhlissani, teidän korkeutenne prinssi Charles. Charles oli vaimonsa Maudin vierellä, omituinen ilme kasvoillaan ja tuntui olevan jollain tapaa äreä ja hermostunut, nieleskellen vähän väliä. Hän ärähti, kun herttua yritti rupatella hänen kanssaan ja lähti kävelemään sisemmäs, suoraan kaikkein pyhimpään ruokasaliin välittämättä ollenkaan muodollisuuksista. Maud pahoitteli tätä Louisalle ja Spencerille ja kiiruhti miehensä perään. Hänkin tuntui olevan omituisen iloinen päästessään pois muodollisuuksien vaihdosta ja sisään juhliin. Vielä yksi lakeija näki Maudin puhuvan jotain Charlesille, ikään kuin rauhoitellakseen. Louisalla ei ollut paljoa aikaa pohtia tätä omituista vaihdosta näiden kahden kuninkaallisen luonteessa, kun hän näkikin jo seuraavat kuninkaalliset rupateltuaan muutaman sanan parin vähäpätöisemmän aatelisen kanssa ja ajettuaan nämä edemmäs. Hän veti syvään henkeä ja valmistautui olemaan oikein ystävällinen ja imartelemaan parhaansa mukaan. Nythän edessä olivat juhlan oikeat kunniavieraat. Louisa kokosi itsensä nopeasti, ryhdistäytyi ja niiasi oikein kuninkaallisesti, kun hänen miehensä kumarsi vieressä ja puhui: ”Tervetuloa teidän majesteettinne Nikolas II ja teidän korkeutenne Alexandandra. Olen niin iloinen, että pääsitte tänne Venäjältä saakka. Olen varma, että matka oli pitkä ja vaivalloinen, mutta näissä juhlissa olette varmasti kuin kotonanne. Ja kuinka ihanat asut teillä onkaan! Tulkaa sisään ja viihtykää, olemme tehneet parhaamme, jotta kukaan ei olisi harmissaan tänään. Olen varma, että tästä tulee ikimuistoinen ilta.” Nikolas II oli myös tyytyväinen saamaansa vastaanottoon ja tuumasi illasta tulevan varmasti ikimuistoinen, kehui illan emännän hienoa pukua ja myös vaihtoi pari kohteliasta huomautusta upeasta säästä. Sitten hän puolisoineen lähti kulkemaan kohti kunniavieraille varattua yksityistä ruokasalia, johon Tanskan kuninkaalliset olivat jo menneet. Louisa kätteli vielä muutaman poliitikon ja muita aatelisneitoja ja – herroja, sitten hänkin lähti kulkemaan miehensä kanssa kohti kyseistä ruokasalia johon Nikolas II oli jo mennyt. Loput vieraat olivat edelleen aatelisia, vaikkakaan ei niin korkea-arvoisia, että lyhyet tervehdykset useimmille heistä oli pakko suoda. vaikka Louisa suoriutui niin nopeasti kuin saatoi tästä muodollisuudesta, se vei silti lähemmäs tunnin.
Sillä välin Tanskan prinssi ja prinsessa olivat vaihtaneet kurssiaan. Kulku ei käynytkään kohti kunniavieraiden ruokasalia vaan edessä oli ovi, josta kulki jatkuvalla syötöllä palvelijoita, sisäkköjä ja muuta palvelusväkeä katkeamattomana hihnana. Kullakin oli tarjottimilla kantamuksia, juomia ja napostelupaloja, joita vieraat kartanon saleissa ja pihamaalla kaipasivat kovasti. Prinssi Charles vain aavisteli sitä tohinaa, joka oli päällä kartanon keittiössä. Ei ollenkaan hauskaa olla palvelusväkeä. Muutamat palvelijat katsoivat kummeksuvasti mitä vieraat tekevät palvelusväen käytävillä, mutta muutama tuima katse riitti saamaan pari sisäkköä hilkoissaan punastumaan ja niinpä vieraat jatkoivat kävellen kohti erästä pikku huonetta, yhtä monista palvelijoiden makuuhuoneista. He menivät sisään ja sisällä odotti lakeija, puettuna tyylikkäisiin polvihousuihin ja muutenkin koristautunut juuri vieraita varten, komeat kasvot hänellä oli myös, juuri brittiläisen lakeijan perikuva. Peruukin hän oli jo ottanut päästä ja heilutteli sitä käsissään puhuen samalla: ”Vihdoinkin pääsitte tänne Ignacy ja Sofia., jäittekö juomaan ja humaltumaan ennen tehtävää?” Prinsessaa esittänyt nainen, nimeltään Sofia, piikitteli takaisin: ”ja täällä sinä vain laiskottelet vaikka olet niin olevinasi lakeija ja uskollinen palvelija John. Oletko tehnyt työsi täällä?” Lakeija vastasi saman tien: ”Asiat on hoideltu, kuten halusitte. Vaikeuksia ei ole tiedossa, soluttautuminen oli leikintekoa. Vaihtakaa nyt asunne toisiin, nuo naamiaisasut ovat liian kuninkaalliset, jotta tehtävän saa hoidettua huomaamatta. Olen varma, että joku täällä tuntee oikeat kuninkaalliset ja huomaa, ettette todellakaan muistuta heitä. Tässä ovat myös kutsut, nämä ovat ihan aitoja kutsuja, onnistuin kähveltämään ne ennen kuin ne lähetettiin. Saaja oli jossain Irlannin tai jossain muun maakunnan pohjoisperukoilla asuva nuori aatelispari, joka ei ole tuttu seurapiireissä tällä päin. He ovat kuitenkin Britannian vaikutusvaltaisimpien aatelisten jälkeläisiä ja herttuatar Louisa halusi kovasti nyt tutustua heihin, Täydellinen valehenkilöllisyys. Minäkin vaihdan nyt saman tien vaatteeni, lakeijan työ oli kyllin raskasta jo pariksi päiväksi. On aika päästä nauttimaan vieraan osasta. Varsinkin tuo hovimestari täällä on varsinainen ukko, niin vihainen ja pitää kuria kuin koulutusleirin kersantti alokkaille. Kaiken kukkuraksi hän varastaa isäntänsä tyhjien viinipullojen korkit ja myy ne pois.” Prinssi Charlesia esittänyt mies huokaisi ja sanoi: ”Emme ole täällä rankaisemassa vilpillistä palvelusväkeä, olemme täällä salamurhaamassa brittihovin jäseniä, jotka tukivat Aleksanteri II epäreilua hallintoa. Nyt lopetetaan turhat puheet, pukeudutaan näihin uusiin asuihin ja lähdetään liikkeelle. Laskujen mukaan muutamaan minuutin päästä kunniavieraiden ovet sulkeutuvat ja meidän on oltava sisällä.”Sofia vaihtoi mekkonsa kumppaninsa avulla, napit olivat niin ihmeellisessä paikassa että tämä mekko oli varmasti suunniteltu puettavaksi vain muutaman palvelijan avulla. Nyt tämä piti suorittaa nopeasti parin vaatteista tietämättömän salamurhaajatoverin kanssa. Lopulta se sujui kunnialla ja niinpä kolme salamurhaajaamme olivat jo täysin muuttuneet kuninkaallisista naamiaisasuistaan tavallisimpiin, ei niin huomiota herättäviin mutta kuitenkin juhlan teemaa noudattaen. Sitten he ottivat heittoveitset ja pari pikkuruista pistoolia, kätkivät ne lahkeisiin ja helman alle ja muuallekin. Niissä paikoissa mihin kukaan harvemmin katsoi ja missä saattoi pitää pientä asetta mukavasti pukuun varta vasten ommellussa taskussa. Näin nämä kolme kutsumatonta vierasta sopivat vielä viimeiset yksityiskohdat ja niinpä jokainen heistä, Ignacy, Sofia ja John astuivat saliin pitäen selvästi vauhdin hiljaisena ja nyt Ignacy ja Sofia olivat jo täysin rauhoittuneet sisääntulon hermostuneisuudestaan ja jopa vastailivat kohteliaasti joidenkin aatelisten yrityksiin hieroa tuttavuutta, usein sanoilla: ehkä myöhemmin, haluamme hieman nauttia lisää tarjoiluista ensin. Pahin oli ohi heidän ollessaan sisällä ja aseet piilossa, mikään ei saanut varoittaa tulevasta.
Ruokasalissa oli tunnelma äärimmillään, kun odoteltiin juhlallisuuksia ja juhla-ateriaa alkavaksi. Kolme tuntematonta aatelista puikahti sisään muiden joukossa ja saattoi nähdä jokaisen tässä salissa olevan erittäin varakas. Ignacyn ilme kovettui, kun hän, nyt jonkun toisen keisarin tai muun vanhan aatelismiehen pukuun sonnustautuneena, johdatti kumppaninsa peremmälle ja hovimestari pyysi nähdä Ignacyn ja hänen kumppaneidensa kutsut. Hovimestari oli pukeutunut mustaan hännystakkiin ja rusetti oli kaulassa. Joku tavallinen kaduntallaaja olisi voinut luulla tätä isännäksi, niin laadukas oli univormu, mutta koulutuksensa ansiosta salamurhaaja tiesi hyvin tämän olevan kaikkien palvelijoiden päällikkö. Hän antoi kutsunsa ja kumppaneidensakin kutsut nähtäväksi hovimestarille. Hovimestari oli ilmeisen vaikuttunut niiden sisällöstä, kun hän katsoi niitä, antoi ne takaisin anteeksi pyydellen ja jatkoi palvelusväen komentelua. Vieraat vaihtoivat sanoja toistensa kanssa, puhelivat kohteliaasti ja joivat juomia, joita lakeijat ja sisäköt kantoivat ja tarjoilivat ympäri kartanoa. Saattoi selvästi nähdä tunnelman olevan katossa. Samaan aikaan salista pujahti vielä yksi aatelinen sisään ja samassa ovet sulkeutuivat. Olisi illallisen aika. Kenenkään katsomatta nopeat kädet kulkivat pitkin pöydällä olevaa pikaria ja sujauttivat jotain jauhetta sisään. Olisi aika juoda malja ja Devonshiren herttuatar asettui istumaan pöydän keskelle, hänen vierellään Venäjän keisari ja keisarinna. Näiden vieressä oli kuningatar Viktorian omia lapsia. Devonshiren herttuatar katsoi miestänsä hetken, herttua nyökkäsi kevyesti ja herttuatar kääntyi katsomaan vieraitaan silmäillen heistä jokaista. Hän hiukkasen yllättyi, kun ei erottanut Tanskan prinssiä ja prinsessaa pöydästä, mutta antoi asian olla, otti lusikkansa ja kilisti pikariaan. Oli aika pitää puhe.
Päivä ja äänestys (UÄ):
Päivä kestää aina 3 vuorokautta.
Päivän aikana keskustellaan ja äänestetään pelitopicissa. Ääni merkitään boldattuna ja plussilla ++nimi. Muuten merkittyjä ääniä ei lasketa. Ääntään saa vaihtaa päivän aikana niin monta kertaa kuin haluaa. Äänen peruminen merkitään boldattuna, mutta plussat ovat vaihtuneet miinuksiin --nimi. Ääni lasketaan, jos pelinjohtaja tietää ketä äänellä tarkoitetaan. Uutta henkilöä ei saa äänestää, ennen kuin aiempi ääni on poistettu. Äänitilanne selviää PJ:n tai APJ:n tekemistä väliaikalaskennoista.
Päivän lopuksi lynkataan se, jolla on sillä hetkellä eniten ääniä. Tasatilanteessa saman äänimäärän ensin saanut lynkataan. Jos ääniä ei ole, lynkattava arvotaan.
Viestien muokkaus on ehdottomasti kiellettyä.
Yö:
Yö kestää yhden vuorokauden. Kaikkien erikoishahmojen toivotaan laittavan yönimi, eli kyseisen yön kohde, mahdollisimman pian yön alkamisen jälkeen. Lisäksi Kylässä on käytössä varanimisysteemi, johon pääsee tutustumaan varanimisysteemi -topicissa. Mikäli yönimeä ei ole käytettävissä kun vuorokausi on umpeutunut (aikaisemmin vain, jos pelinjohtaja on erikseen ilmoittanut kyseisen yön umpeutumisajan olevan lyhyempi), eivät erikoishahmot toimi lukuun ottamatta varanimisysteemi -topicissa mainittuja rooleja.
Poissaoloja ja epäaktiivisuutta koskevat säännöt:
Pelissä on puhepakko joka pelipäivä. Jokaisen pelaajan tulee siis kirjoittaa peliketjuun vähintään kerran pelipäivän aikana. Mikäli pelaaja ei täytä puhepakkoa, hänet poistetaan sen päivän iltana ulos äänestetyn pelaajan mukana. Tällöin puhepakkoaan suorittamattomalle pelaajalle haetaan varapelaajaa. Ellei varapelaajaa löydy, pelaaja tapetaan aamunkoitossa. Jos usealle pelaajalle tarvitaan varapelaaja eikä kaikille saada, aamulla lynkattavat antiaktiivit arvotaan.
Jos pelaaja korvataan varapelaajalla kesken päivän, säilyy pudottautuneen pelaajan ääni voimassa.
Poissaolo suojaa pelaajaa, jos tämä on paikalla enintään yhden vuorokauden. Ilmoitettu poissaolo suojelee enintään yhden kierroksen ajan.
Hahmot:
Hyvät:
2 Kuningasta. Kaksi kuningatar Viktorian sukulaista ovat peloissaan tilanteesta ja pelkäävät salamurhaajien olevan kuninkaallisten perässä. Tämän vuoksi he pysyvät hiljaa, mutta keskustelevat edelleen keskenään eivätkä kadota toisiaan. Kuninkaat tietävät toistensa henkilöllisyyden ja voivat keskustella keskenään pelitopicin ulkopuolella yksityisviesteillä, tekstiviestein tai vaikkapa kirjekyyhkyillä. Jos molemmat kuninkaat kuolevat, hyvisten peli päättyy tappioon.
1 Suojelija. Suojelija ilmoittaa pelinjohtajalle, ketä hän suojelee yöllä. Jos joku hyökkää suojellun kimppuun, tämä ei kuole. Ei voi suojella itseään eikä samaa henkilöä kahta yötä peräkkäin.
6 tavallista juhlijaa nukkuvat yöt ja yrittävät päivällä löytää joukostaan salamurhaajat ja äänestää nämä ammuttaviksi. Juhlijoiden tavoite on saada kaikki pahikset pois pelistä.
Pahat:
2 salamurhaajaa tuntevat toisensa ja voivat puhua keskenään yksityisviestein tai kirjelappusin tai muuten haluamallaan tavalla. Joka yö he valitsevat yhden muista pelaajista tapettavaksi ja päivällä he yrittävät esittää viatonta ja saada samalla hyvikset äänestämään jonkun viattoman kuolemaan. Pahisten tavoite on tappaa molemmat kuninkaat ennen kuin kaikki salamurhaajat tapetaan. Vaihtoehtoisesti tappavat niin monta hyvistä, että pahiksia on saman verran tai enemmän kuin hyviksiä.
Anonyymipelin idea ja ohjeet
Peli pelataan PJ:n tekemiltä anonyymitileiltä eikä peliketjuun viestittäminen omalta käyttäjätililtä ole sallittua. Viestit, jotka tulevat muilta kun anonyymitileiltä, lukuunottamatta PJn/VPJ:/pelimoden postauksia, poistetaan. Pelissä ei ole tarkoituksena arvata pelaajaa, joka kullakin anonyymitililtä pelaa, vaan pelata normaali juonittelupeli. Pelaajien ei toivota muuttavan mitään asetuksia anonyymitilillä, jolta pelaa.
Pelaajalistaa (oikeilla nimimerkeillä) ei julkaista ennen peliä, vaan vasta pelin päätyttyä. Kuitenkin, jos pelaaja kuolee ennen pelin päättymistä, nimimerkki anonyymitilin takana paljastetaan tällöin.
Voittaminen
Hyvikset voittavat, kun kaikki pahikset ovat kuolleet.
Pahikset voittavat, kun molemmat kuninkaat ovat kuolleet
tai
Pahikset voittavat, kun heitä on saman verran tai enemmän kuin hyviksiä.
Elossa: 5/11
Alice Stanley-Marzzuu: tavallinen juhlija
Amelia Fitzgerald
Arthur Paget
George Rodney-Ankka: tavallinen juhlija (antiaktiivisuuskuolema)
Kathleen Pelhalm-Halima: tavallinen juhlija
Louisa Acheson-Zey: kuningas
Marion Manners
Omar Hadik-Jinmuru: salamurhaaja (pahis)
Reginald Fitzwilliam-Vampire: salamurhaaja (pahis)
Theresa Chetwynd
Susan Erskine-jeekaka: tavallinen juhlija
1. päivä alkaa tiistaina 12.2.2019. Siihen saakka nauttikaa naamiaisten tunnelmasta.
PJ: Pyramidi
VPJ/APJ: Joku, joka ei pelkää tulevansa salamurhatuksi
Pelityyppi: Erikoispeli (anonyymipeli)
Pelaajamäärä: 11
Äänestystapa: UÄ
Pelimode: Niacin - konstaapeli 1800-luvulta
Eletään vuotta 1897 ja Lontoossa Bin Ben on juuri kumahtanut 10 kertaa. Päivä on jo pitkällä ja sen myötä edessä ovat suuret juhlat. Suuremmat kuin koskaan nähty ja jotka tullaan takuuvarmasti muistamaan suurimpina juhlina mitä tänä vuonna koskaan järjestettiin. Ympäri maailmaa brittiläinen ja ulkomaalainen aatelisto ovat kilpailleet saadakseen kutsun. Haluttu tapahtuma kaikille, mutta vain 700 kutsua jaettiin. Ei siis lainkaan ihme, että kilpailu kutsuista oli niin kovaa ja armotonta, että ilman kutsua jäänti tulkittiin henkilökohtaiseksi loukkaukseksi ja sai aikaan vuosien riidan. Lisäksi vanha aatelisto yritti vielä kaikin voimin saada aikaan eräänlaista yhtenäisyyttä jättämällä nousukasaateliston ulos. Tämäkin aiheutti hieman katkeruutta. Mutta voi pojat millainen pukuloisto tullaan tänä iltana näkemään. Teema on historia ennen vuotta 1815, joten valinnanvapautta on ollut laajasti asua suunnitellessa. Ja voitte olla varmoja, että minä, Britannian kirjeenvaihtaja New York Timesista, tulen seuraamaan juhlan alusta loppuun. Koska kyseessä voi hyvinkin olla viimeisiä loistokkaita naamiaisia koskaan, tulette näkemään kaikki hienoimmat kuvat. Kuvaamisen on saanut tehtäväkseen kuninkaallinen valokuvaaja James Lafayette, jolla tulee olemaan oma telttansa kartanon pihamaalla. Siellä jokaisen vieraan pukuloisto tullaan tallentamaan kautta aikojen hienoiksi valokuviksi. Tähän päättyy aamupäivän reportaasini Lontoosta, joka valmistautuu suuriin namiaisiin Viktorian timanttihääpäivän kunniaksi. Lukijat kotimaassani lukevat tämän tosin vasta kun juhlat on jo pidetty. Tätä se matkustuksen hitaus tuottaa. Eilisen uutiset huomenna.
PS: Viimeisen kertauksemme juhlien järjestämisestä kerroimme, että juhlien emäntä Devonshiren herttuatar jätti Saksi-Coburg-Gothan herttuan, Alfredin eli kuningatar Viktorian toiseksi vanhimman lapsen, ja tämän puolison herttuatar Marian kutsutta. Kun Devonshiren herttuatar kysyi heiltä: ”Tuletteko juhliini” vastaus oli jäätävä ”Takuulla emme”. Onko kyseessä vuosien riita, ken tietää?
Tämän katsauksen tulevaan suurtapahtumaan tarjosi vanha tuttu ulkomaanreportterinne.
Devonshiren kartano on suuressa loisteessa. Juhlia on järjestetty pitkään ja oli jo nähtävissä kuinka jonot muodostuivat. Herttuatar tervehti puolisonsa kanssa jokaista vierasta henkilökohtaisesti ja oi kuinka häikäisevä herttuatar Louisa onkaan pukeutunut Palmyran kuningatar Zenobiaksi. Hänen puolisonsa on selkeästi vähemmän innoissaan, sillä hänen keisari Kaarle V:n pukunsa ei ole läheskään yhtä häikäisevä kuin hänen puolisonsa. Mutta pukuloistoa kelpaa ihailla ja jokainen aatelinen Britanniassa ja ulkomailla odotti kovasti kutsua tähän suuren naamiaisjuhlaan. Jono menee hitaasti ja jokainen vieras saa kunnian kätellä ja tervehtiä herttuatarta ja herttuaa. Koko kartano on täynnä väkeä ja sitä on niin paljon, ettei kukaan tiedä kuinka paljon. Väen lukumäärä voi olla hyvinkin kaikkea paristasadasta muutamaan tuhanteen. Näille kaikille ei edes ruoka riitä varmaankaan, mutta kuka on täällä ruoan takia. Syy, minkä vuoksi juhliin tullaan, on pitää hauskaa ja osoittaa että suvulla on tarpeeksi suhteita, vaikutusvaltaa ja rahaa, jotta kutsu irtoaa. Kutsuttakin sisään yritetään, mutta heidän kohtalonaan on vain päätyä ulos heitetyksi. Ja oi niitä onnettomia, jotka yrittävät päästä kunniavieraiden joukkoon kehnoilla arvoilla, sillä heidän kohtalonaan olisi vain päätyä ulos koko juhlista. Aateliston jäsenten, kun pitää tietää tarkka nokkimisjärjestys. Kuri on tiukka, siitä pitää huolen muutama kymmenen konstaapelia, jotka on palkattu pitämään huoli juhlan sujuvuudesta ja näitä kävelee ympäri kartanon rajoja pitäen ulkopuoliset loitolla. Näin tämä korea kartano on sonnustautunut juhlakuntoon.
”Oi kuinka ihanaa nähdä teitäkin. Kuulimme, ettette päässeet lähtemään Tanskasta tänne, mutta me olemme niin iloisia Spencerin kanssa, että pääsitte sittenkin tulemaan. Tervetuloa takaisin Britanniaan teidän korkeutenne prinsessa Maud ja toivon, että viihdytte juhlissani, teidän korkeutenne prinssi Charles. Charles oli vaimonsa Maudin vierellä, omituinen ilme kasvoillaan ja tuntui olevan jollain tapaa äreä ja hermostunut, nieleskellen vähän väliä. Hän ärähti, kun herttua yritti rupatella hänen kanssaan ja lähti kävelemään sisemmäs, suoraan kaikkein pyhimpään ruokasaliin välittämättä ollenkaan muodollisuuksista. Maud pahoitteli tätä Louisalle ja Spencerille ja kiiruhti miehensä perään. Hänkin tuntui olevan omituisen iloinen päästessään pois muodollisuuksien vaihdosta ja sisään juhliin. Vielä yksi lakeija näki Maudin puhuvan jotain Charlesille, ikään kuin rauhoitellakseen. Louisalla ei ollut paljoa aikaa pohtia tätä omituista vaihdosta näiden kahden kuninkaallisen luonteessa, kun hän näkikin jo seuraavat kuninkaalliset rupateltuaan muutaman sanan parin vähäpätöisemmän aatelisen kanssa ja ajettuaan nämä edemmäs. Hän veti syvään henkeä ja valmistautui olemaan oikein ystävällinen ja imartelemaan parhaansa mukaan. Nythän edessä olivat juhlan oikeat kunniavieraat. Louisa kokosi itsensä nopeasti, ryhdistäytyi ja niiasi oikein kuninkaallisesti, kun hänen miehensä kumarsi vieressä ja puhui: ”Tervetuloa teidän majesteettinne Nikolas II ja teidän korkeutenne Alexandandra. Olen niin iloinen, että pääsitte tänne Venäjältä saakka. Olen varma, että matka oli pitkä ja vaivalloinen, mutta näissä juhlissa olette varmasti kuin kotonanne. Ja kuinka ihanat asut teillä onkaan! Tulkaa sisään ja viihtykää, olemme tehneet parhaamme, jotta kukaan ei olisi harmissaan tänään. Olen varma, että tästä tulee ikimuistoinen ilta.” Nikolas II oli myös tyytyväinen saamaansa vastaanottoon ja tuumasi illasta tulevan varmasti ikimuistoinen, kehui illan emännän hienoa pukua ja myös vaihtoi pari kohteliasta huomautusta upeasta säästä. Sitten hän puolisoineen lähti kulkemaan kohti kunniavieraille varattua yksityistä ruokasalia, johon Tanskan kuninkaalliset olivat jo menneet. Louisa kätteli vielä muutaman poliitikon ja muita aatelisneitoja ja – herroja, sitten hänkin lähti kulkemaan miehensä kanssa kohti kyseistä ruokasalia johon Nikolas II oli jo mennyt. Loput vieraat olivat edelleen aatelisia, vaikkakaan ei niin korkea-arvoisia, että lyhyet tervehdykset useimmille heistä oli pakko suoda. vaikka Louisa suoriutui niin nopeasti kuin saatoi tästä muodollisuudesta, se vei silti lähemmäs tunnin.
Sillä välin Tanskan prinssi ja prinsessa olivat vaihtaneet kurssiaan. Kulku ei käynytkään kohti kunniavieraiden ruokasalia vaan edessä oli ovi, josta kulki jatkuvalla syötöllä palvelijoita, sisäkköjä ja muuta palvelusväkeä katkeamattomana hihnana. Kullakin oli tarjottimilla kantamuksia, juomia ja napostelupaloja, joita vieraat kartanon saleissa ja pihamaalla kaipasivat kovasti. Prinssi Charles vain aavisteli sitä tohinaa, joka oli päällä kartanon keittiössä. Ei ollenkaan hauskaa olla palvelusväkeä. Muutamat palvelijat katsoivat kummeksuvasti mitä vieraat tekevät palvelusväen käytävillä, mutta muutama tuima katse riitti saamaan pari sisäkköä hilkoissaan punastumaan ja niinpä vieraat jatkoivat kävellen kohti erästä pikku huonetta, yhtä monista palvelijoiden makuuhuoneista. He menivät sisään ja sisällä odotti lakeija, puettuna tyylikkäisiin polvihousuihin ja muutenkin koristautunut juuri vieraita varten, komeat kasvot hänellä oli myös, juuri brittiläisen lakeijan perikuva. Peruukin hän oli jo ottanut päästä ja heilutteli sitä käsissään puhuen samalla: ”Vihdoinkin pääsitte tänne Ignacy ja Sofia., jäittekö juomaan ja humaltumaan ennen tehtävää?” Prinsessaa esittänyt nainen, nimeltään Sofia, piikitteli takaisin: ”ja täällä sinä vain laiskottelet vaikka olet niin olevinasi lakeija ja uskollinen palvelija John. Oletko tehnyt työsi täällä?” Lakeija vastasi saman tien: ”Asiat on hoideltu, kuten halusitte. Vaikeuksia ei ole tiedossa, soluttautuminen oli leikintekoa. Vaihtakaa nyt asunne toisiin, nuo naamiaisasut ovat liian kuninkaalliset, jotta tehtävän saa hoidettua huomaamatta. Olen varma, että joku täällä tuntee oikeat kuninkaalliset ja huomaa, ettette todellakaan muistuta heitä. Tässä ovat myös kutsut, nämä ovat ihan aitoja kutsuja, onnistuin kähveltämään ne ennen kuin ne lähetettiin. Saaja oli jossain Irlannin tai jossain muun maakunnan pohjoisperukoilla asuva nuori aatelispari, joka ei ole tuttu seurapiireissä tällä päin. He ovat kuitenkin Britannian vaikutusvaltaisimpien aatelisten jälkeläisiä ja herttuatar Louisa halusi kovasti nyt tutustua heihin, Täydellinen valehenkilöllisyys. Minäkin vaihdan nyt saman tien vaatteeni, lakeijan työ oli kyllin raskasta jo pariksi päiväksi. On aika päästä nauttimaan vieraan osasta. Varsinkin tuo hovimestari täällä on varsinainen ukko, niin vihainen ja pitää kuria kuin koulutusleirin kersantti alokkaille. Kaiken kukkuraksi hän varastaa isäntänsä tyhjien viinipullojen korkit ja myy ne pois.” Prinssi Charlesia esittänyt mies huokaisi ja sanoi: ”Emme ole täällä rankaisemassa vilpillistä palvelusväkeä, olemme täällä salamurhaamassa brittihovin jäseniä, jotka tukivat Aleksanteri II epäreilua hallintoa. Nyt lopetetaan turhat puheet, pukeudutaan näihin uusiin asuihin ja lähdetään liikkeelle. Laskujen mukaan muutamaan minuutin päästä kunniavieraiden ovet sulkeutuvat ja meidän on oltava sisällä.”Sofia vaihtoi mekkonsa kumppaninsa avulla, napit olivat niin ihmeellisessä paikassa että tämä mekko oli varmasti suunniteltu puettavaksi vain muutaman palvelijan avulla. Nyt tämä piti suorittaa nopeasti parin vaatteista tietämättömän salamurhaajatoverin kanssa. Lopulta se sujui kunnialla ja niinpä kolme salamurhaajaamme olivat jo täysin muuttuneet kuninkaallisista naamiaisasuistaan tavallisimpiin, ei niin huomiota herättäviin mutta kuitenkin juhlan teemaa noudattaen. Sitten he ottivat heittoveitset ja pari pikkuruista pistoolia, kätkivät ne lahkeisiin ja helman alle ja muuallekin. Niissä paikoissa mihin kukaan harvemmin katsoi ja missä saattoi pitää pientä asetta mukavasti pukuun varta vasten ommellussa taskussa. Näin nämä kolme kutsumatonta vierasta sopivat vielä viimeiset yksityiskohdat ja niinpä jokainen heistä, Ignacy, Sofia ja John astuivat saliin pitäen selvästi vauhdin hiljaisena ja nyt Ignacy ja Sofia olivat jo täysin rauhoittuneet sisääntulon hermostuneisuudestaan ja jopa vastailivat kohteliaasti joidenkin aatelisten yrityksiin hieroa tuttavuutta, usein sanoilla: ehkä myöhemmin, haluamme hieman nauttia lisää tarjoiluista ensin. Pahin oli ohi heidän ollessaan sisällä ja aseet piilossa, mikään ei saanut varoittaa tulevasta.
Ruokasalissa oli tunnelma äärimmillään, kun odoteltiin juhlallisuuksia ja juhla-ateriaa alkavaksi. Kolme tuntematonta aatelista puikahti sisään muiden joukossa ja saattoi nähdä jokaisen tässä salissa olevan erittäin varakas. Ignacyn ilme kovettui, kun hän, nyt jonkun toisen keisarin tai muun vanhan aatelismiehen pukuun sonnustautuneena, johdatti kumppaninsa peremmälle ja hovimestari pyysi nähdä Ignacyn ja hänen kumppaneidensa kutsut. Hovimestari oli pukeutunut mustaan hännystakkiin ja rusetti oli kaulassa. Joku tavallinen kaduntallaaja olisi voinut luulla tätä isännäksi, niin laadukas oli univormu, mutta koulutuksensa ansiosta salamurhaaja tiesi hyvin tämän olevan kaikkien palvelijoiden päällikkö. Hän antoi kutsunsa ja kumppaneidensakin kutsut nähtäväksi hovimestarille. Hovimestari oli ilmeisen vaikuttunut niiden sisällöstä, kun hän katsoi niitä, antoi ne takaisin anteeksi pyydellen ja jatkoi palvelusväen komentelua. Vieraat vaihtoivat sanoja toistensa kanssa, puhelivat kohteliaasti ja joivat juomia, joita lakeijat ja sisäköt kantoivat ja tarjoilivat ympäri kartanoa. Saattoi selvästi nähdä tunnelman olevan katossa. Samaan aikaan salista pujahti vielä yksi aatelinen sisään ja samassa ovet sulkeutuivat. Olisi illallisen aika. Kenenkään katsomatta nopeat kädet kulkivat pitkin pöydällä olevaa pikaria ja sujauttivat jotain jauhetta sisään. Olisi aika juoda malja ja Devonshiren herttuatar asettui istumaan pöydän keskelle, hänen vierellään Venäjän keisari ja keisarinna. Näiden vieressä oli kuningatar Viktorian omia lapsia. Devonshiren herttuatar katsoi miestänsä hetken, herttua nyökkäsi kevyesti ja herttuatar kääntyi katsomaan vieraitaan silmäillen heistä jokaista. Hän hiukkasen yllättyi, kun ei erottanut Tanskan prinssiä ja prinsessaa pöydästä, mutta antoi asian olla, otti lusikkansa ja kilisti pikariaan. Oli aika pitää puhe.
Päivä ja äänestys (UÄ):
Päivä kestää aina 3 vuorokautta.
Päivän aikana keskustellaan ja äänestetään pelitopicissa. Ääni merkitään boldattuna ja plussilla ++nimi. Muuten merkittyjä ääniä ei lasketa. Ääntään saa vaihtaa päivän aikana niin monta kertaa kuin haluaa. Äänen peruminen merkitään boldattuna, mutta plussat ovat vaihtuneet miinuksiin --nimi. Ääni lasketaan, jos pelinjohtaja tietää ketä äänellä tarkoitetaan. Uutta henkilöä ei saa äänestää, ennen kuin aiempi ääni on poistettu. Äänitilanne selviää PJ:n tai APJ:n tekemistä väliaikalaskennoista.
Päivän lopuksi lynkataan se, jolla on sillä hetkellä eniten ääniä. Tasatilanteessa saman äänimäärän ensin saanut lynkataan. Jos ääniä ei ole, lynkattava arvotaan.
Viestien muokkaus on ehdottomasti kiellettyä.
Yö:
Yö kestää yhden vuorokauden. Kaikkien erikoishahmojen toivotaan laittavan yönimi, eli kyseisen yön kohde, mahdollisimman pian yön alkamisen jälkeen. Lisäksi Kylässä on käytössä varanimisysteemi, johon pääsee tutustumaan varanimisysteemi -topicissa. Mikäli yönimeä ei ole käytettävissä kun vuorokausi on umpeutunut (aikaisemmin vain, jos pelinjohtaja on erikseen ilmoittanut kyseisen yön umpeutumisajan olevan lyhyempi), eivät erikoishahmot toimi lukuun ottamatta varanimisysteemi -topicissa mainittuja rooleja.
Poissaoloja ja epäaktiivisuutta koskevat säännöt:
Pelissä on puhepakko joka pelipäivä. Jokaisen pelaajan tulee siis kirjoittaa peliketjuun vähintään kerran pelipäivän aikana. Mikäli pelaaja ei täytä puhepakkoa, hänet poistetaan sen päivän iltana ulos äänestetyn pelaajan mukana. Tällöin puhepakkoaan suorittamattomalle pelaajalle haetaan varapelaajaa. Ellei varapelaajaa löydy, pelaaja tapetaan aamunkoitossa. Jos usealle pelaajalle tarvitaan varapelaaja eikä kaikille saada, aamulla lynkattavat antiaktiivit arvotaan.
Jos pelaaja korvataan varapelaajalla kesken päivän, säilyy pudottautuneen pelaajan ääni voimassa.
Poissaolo suojaa pelaajaa, jos tämä on paikalla enintään yhden vuorokauden. Ilmoitettu poissaolo suojelee enintään yhden kierroksen ajan.
Hahmot:
Hyvät:
2 Kuningasta. Kaksi kuningatar Viktorian sukulaista ovat peloissaan tilanteesta ja pelkäävät salamurhaajien olevan kuninkaallisten perässä. Tämän vuoksi he pysyvät hiljaa, mutta keskustelevat edelleen keskenään eivätkä kadota toisiaan. Kuninkaat tietävät toistensa henkilöllisyyden ja voivat keskustella keskenään pelitopicin ulkopuolella yksityisviesteillä, tekstiviestein tai vaikkapa kirjekyyhkyillä. Jos molemmat kuninkaat kuolevat, hyvisten peli päättyy tappioon.
1 Suojelija. Suojelija ilmoittaa pelinjohtajalle, ketä hän suojelee yöllä. Jos joku hyökkää suojellun kimppuun, tämä ei kuole. Ei voi suojella itseään eikä samaa henkilöä kahta yötä peräkkäin.
6 tavallista juhlijaa nukkuvat yöt ja yrittävät päivällä löytää joukostaan salamurhaajat ja äänestää nämä ammuttaviksi. Juhlijoiden tavoite on saada kaikki pahikset pois pelistä.
Pahat:
2 salamurhaajaa tuntevat toisensa ja voivat puhua keskenään yksityisviestein tai kirjelappusin tai muuten haluamallaan tavalla. Joka yö he valitsevat yhden muista pelaajista tapettavaksi ja päivällä he yrittävät esittää viatonta ja saada samalla hyvikset äänestämään jonkun viattoman kuolemaan. Pahisten tavoite on tappaa molemmat kuninkaat ennen kuin kaikki salamurhaajat tapetaan. Vaihtoehtoisesti tappavat niin monta hyvistä, että pahiksia on saman verran tai enemmän kuin hyviksiä.
Anonyymipelin idea ja ohjeet
Peli pelataan PJ:n tekemiltä anonyymitileiltä eikä peliketjuun viestittäminen omalta käyttäjätililtä ole sallittua. Viestit, jotka tulevat muilta kun anonyymitileiltä, lukuunottamatta PJn/VPJ:/pelimoden postauksia, poistetaan. Pelissä ei ole tarkoituksena arvata pelaajaa, joka kullakin anonyymitililtä pelaa, vaan pelata normaali juonittelupeli. Pelaajien ei toivota muuttavan mitään asetuksia anonyymitilillä, jolta pelaa.
Pelaajalistaa (oikeilla nimimerkeillä) ei julkaista ennen peliä, vaan vasta pelin päätyttyä. Kuitenkin, jos pelaaja kuolee ennen pelin päättymistä, nimimerkki anonyymitilin takana paljastetaan tällöin.
Voittaminen
Hyvikset voittavat, kun kaikki pahikset ovat kuolleet.
Pahikset voittavat, kun molemmat kuninkaat ovat kuolleet
tai
Pahikset voittavat, kun heitä on saman verran tai enemmän kuin hyviksiä.
Elossa: 5/11
Amelia Fitzgerald
Arthur Paget
Marion Manners
Theresa Chetwynd
1. päivä alkaa tiistaina 12.2.2019. Siihen saakka nauttikaa naamiaisten tunnelmasta.