Kirjoittaja Vampire » 21.12.2018 15:50:36
Pakko sanoa, että samat kokemukset täälläkin. Mä jossain kohtaa yritin tehdä paluuta Kylään, koska mulla oli ikävä tätä paikkaa, mutta nykyään ei kauheasti tee mieli pelata, koska pelimotivaatio katoaa suurinpiirtein saman tien ja joutuu pelien tullessa ilmoittautumiseen miettimään, että onko mulla juuri sillä hetkellä voimia ottaa sitä riskiä, että pistän pahimmassa tapauksessa mielenterveyteni likoon vain, jotta saisin pelata. Mä voin sanoa suoraan, että mulle täällä pelaaminen ei ole ollut kovin rentouttavaa tai hauskaa pitkään aikaan - oon myös joutunut tiputtautumaan peleistä, mitä en oo tainnut koskaan aikaisemmin tehdä, koska kevyillä syillä en sitä tee. Toki se nimenomainen peli ei ollut pääsyy siihen, miksi siihen päätökseen päädyin - koska syytän enemmän yleisesti peli-ilmapiiriä.
Mä itse inhoan metapeliä, mä inhoan sitä, jos pelaajan peliä aletaan analysoimaan sen pohjalta, miten on joskus aikaisemmin pelannut - koska pelityyli elää joskus pelien välilläkin. Ja ylipäänsä se, että pitäisi olla koko ajan postaamassa tai ei riitä, että osallistuu silloin kuin kerkeää ja juuri sen verran kuin kerkeää. Tuntuu, että nykyään Kylässä ei mikään riitä ja melkein mikä tahansa on väärin - ja jos kyseenalaistaa epäilyt tai kommentoi johonkin kriittisemmin, niin se koetaan loukkaantumisena. Mä en ota näitä pelejä henkilökohtaisesti, mä en ole enää se teini, joka saattoi jopa suuttua pelissä, kyllä mä tiedän, että tämä on vain peliä eikä muhun kohdistettavat epäilyt ole henkilökohtaisuuksia (toki voivat olla, jollon se on suoraan epäasiallista ja itse oon hyvin allerginen sille).
Voisin lainata aikalailla Jitachin koko viestin, koska oon siitä kaikesta niin samaa mieltä - jopa siinä mielessä, että tällä hetkellä (ja jo pidempään) mä oon pelannut lähinnä Kylän ulkopuolella, koska Kylän pelikulttuuri on muuttunut ja asiat otetaan aivan liian tosissaan. Tämä on harrastus, meillä kaikilla on myös elämä tämän harrastuksen ulkopuolella (otetaan nyt vaikka esimerkiksi minut, oon täysipäiväinen opiskelija, jonka päivät saattaa venyä 12 tuntisiksi, sen lisäksi mulla on myös sosiaalinen elämä, muu elämä, yritän pitää mielenterveyteni kasassa, toimin toisen foorumin ylläpidossa ja siihen päälle mielellään pelaisi juonittelupelejäkin, mutta sen on tapahduttava kaiken muun ohella eikä sen sijasta). Kaikilla ei ole aikaa käyttää koko päivää pelitopicin vahtaamiseen ja juonitteluun, mikä saattaa johtaa siihen, että on pakko olla poissaololla tai olla hiljaisempi.
Mulla on henkilökohtaisesti ikävä vanhaa Kylää, jonka pelikulttuurissa koki olonsa tervetulleeksi ja jossa pelaaminen on oikeasti hauskaa. Koska tällä hetkellä se ei mullekaan ole kauhean hauskaa, ja peleihin osallistuessa tulee väkisinkin mietittyä, että miksi mä edes teen tätä. Koska tällä hetkellä mun mielestä pelikulttuuri on lähinnä ahdistava, vaikka toki on todella paljon ihania tyyppejä, joiden kanssa haluaisi pelata, mutta kun se itse pelaaminen on muuttunut pakkopullaksi ja ahdistavaksi - ja silti mä aina välillä jaksan yrittää yhden tai kahden pelin ajan. Sanoisin, että jos pelaaja kokee, etät haluaa vain tippua pelistä asap, jotta ei tarvisi stressata tai ahdistua, niin sillon jotain on mun mielestä pielessä.
Pakko sanoa, että samat kokemukset täälläkin. Mä jossain kohtaa yritin tehdä paluuta Kylään, koska mulla oli ikävä tätä paikkaa, mutta nykyään ei kauheasti tee mieli pelata, koska pelimotivaatio katoaa suurinpiirtein saman tien ja joutuu pelien tullessa ilmoittautumiseen miettimään, että onko mulla juuri sillä hetkellä voimia ottaa sitä riskiä, että pistän pahimmassa tapauksessa mielenterveyteni likoon vain, jotta saisin pelata. Mä voin sanoa suoraan, että mulle täällä pelaaminen ei ole ollut kovin rentouttavaa tai hauskaa pitkään aikaan - oon myös joutunut tiputtautumaan peleistä, mitä en oo tainnut koskaan aikaisemmin tehdä, koska kevyillä syillä en sitä tee. Toki se nimenomainen peli ei ollut pääsyy siihen, miksi siihen päätökseen päädyin - koska syytän enemmän yleisesti peli-ilmapiiriä.
Mä itse inhoan metapeliä, mä inhoan sitä, jos pelaajan peliä aletaan analysoimaan sen pohjalta, miten on joskus aikaisemmin pelannut - koska pelityyli elää joskus pelien välilläkin. Ja ylipäänsä se, että pitäisi olla koko ajan postaamassa tai ei riitä, että osallistuu silloin kuin kerkeää ja juuri sen verran kuin kerkeää. Tuntuu, että nykyään Kylässä ei mikään riitä ja melkein mikä tahansa on väärin - ja jos kyseenalaistaa epäilyt tai kommentoi johonkin kriittisemmin, niin se koetaan loukkaantumisena. Mä en ota näitä pelejä henkilökohtaisesti, mä en ole enää se teini, joka saattoi jopa suuttua pelissä, kyllä mä tiedän, että tämä on vain peliä eikä muhun kohdistettavat epäilyt ole henkilökohtaisuuksia (toki voivat olla, jollon se on suoraan epäasiallista ja itse oon hyvin allerginen sille).
Voisin lainata aikalailla Jitachin koko viestin, koska oon siitä kaikesta niin samaa mieltä - jopa siinä mielessä, että tällä hetkellä (ja jo pidempään) mä oon pelannut lähinnä Kylän ulkopuolella, koska Kylän pelikulttuuri on muuttunut ja asiat otetaan aivan liian tosissaan. Tämä on harrastus, meillä kaikilla on myös elämä tämän harrastuksen ulkopuolella (otetaan nyt vaikka esimerkiksi minut, oon täysipäiväinen opiskelija, jonka päivät saattaa venyä 12 tuntisiksi, sen lisäksi mulla on myös sosiaalinen elämä, muu elämä, yritän pitää mielenterveyteni kasassa, toimin toisen foorumin ylläpidossa ja siihen päälle mielellään pelaisi juonittelupelejäkin, mutta sen on tapahduttava kaiken muun ohella eikä sen sijasta). Kaikilla ei ole aikaa käyttää koko päivää pelitopicin vahtaamiseen ja juonitteluun, mikä saattaa johtaa siihen, että on pakko olla poissaololla tai olla hiljaisempi.
Mulla on henkilökohtaisesti ikävä vanhaa Kylää, jonka pelikulttuurissa koki olonsa tervetulleeksi ja jossa pelaaminen on oikeasti hauskaa. Koska tällä hetkellä se ei mullekaan ole kauhean hauskaa, ja peleihin osallistuessa tulee väkisinkin mietittyä, että miksi mä edes teen tätä. Koska tällä hetkellä mun mielestä pelikulttuuri on lähinnä ahdistava, vaikka toki on todella paljon ihania tyyppejä, joiden kanssa haluaisi pelata, mutta kun se itse pelaaminen on muuttunut pakkopullaksi ja ahdistavaksi - ja silti mä aina välillä jaksan yrittää yhden tai kahden pelin ajan. Sanoisin, että jos pelaaja kokee, etät haluaa vain tippua pelistä asap, jotta ei tarvisi stressata tai ahdistua, niin sillon jotain on mun mielestä pielessä.